Vrångö [wrong oeoe] - oikea saari

Haaveita toteuttamaan lähtiessäni en osannut odottaa tällaista onnistumista. Vrångö on eteläisin saari Göteborgin eteläisessä saaristossa ja siis pisimmän matkan päässä mantereesta. Laivareissu Styrsöltä kesti parikymmentä minuuttia.



Vrångööllä asuu noin kolme sataa ympärivuotista asukasta. Jotenkin tunnelma saarella oli jopa hieman aavemainen, vaikkei niinkään pelottavalla tavalla. Taloja oli paljon ja ne olivat vierivieressä, mutta puiden puute sai tuntemaan jotain kummallista. Ihan kuin olisin ollut täällä aiemmin. Deja vu -ilmiö johtunee siitä, että Vrångön asuttu osa muistutti vähän Etelä-Islannin pikkukaupunkeja.



Ehdoton suosikkitaloni oli tämä pieni yksinäinen punainen tupa mäen päällä. Talo ei ollut lainkaan surkealla tavalla yksinäinen vaan ennemminkin ylväästi itsenäinen.


Ainoa merkki elämästä oli satamasta kuulunut työn ääni. Siitä ei tarvinnut kauan kärsiä löytäessäni luontopolun pään.


Olin onnessani bongatessani linnun, joka suostui vielä pysymään kuvauskokeilujeni ajan paikallaan. Meriharakkahan se oli, vaikka alunperin kyseessä oli vain valistunut arvaus.



Luontokappaleiden lisäksi jouduin surukseni bongaamaan jotain, mikä ei maadu koskaan.



Tässä kohtaa saattoi valita soratien tai reitin "off the beaten track". Saat arvata kaksi kertaa, kumman valitsin. Kallioilla loikkiminen oli hauskaa, mutta lopulta menin myös lluontopolkuakin, sillä kallioreitti oli etsittävä itse eikä kaikista kohdista päässyt kulkemaan ilman ruusupuskien läpäisyä. Nämä sivujuonteet olivat kyllä kävelyn parasta antia.



Maasto oli hämmentävän erilaista ympäri saarta aivan parin sadan metrin etäisyydellä. Minua ihmetyttivät puiden ympärille kietoutuneet muratit. Olin ajatellut niiden olevan eteläisemmän ilmaston ystäviä. Nyt joku kasvitieteilijä voi vapaasti valistaa minua, tämä on kiinnostavaa.



Pajunkissojakin löytyi koko pajullinen.



Itselaukaisijan käyttöä on tullut harjoiteltua. Julkisilla paikoilla yritän vähän enemmän piilotella, mutta lähes autiolla saarella kuvailin useamman kerran itseäni.



Ja lopulta osuin kuvaan!



Löysin myös kohdan, joka muistuttaa Turun saaristoa. Tai niitä paikkoja, joissa olen käynyt. Samassa paikassa tuoksui myös ensimmäisen kerran vahvasti. Miltä meri sitten tuoksuukaan? Kalalle, levälle, märälle... Vaikka olen asunut nyt yli kaksi kuukautta saaressa, en ole tuntenut meren hajua aiemmin kuin aivan satunnaisesti. Jos se on sitten tottumuskysymys.



Lempivärini, sammaleen vihreä, löytyi satumaiselta metsäpalstalta. En voi lakata ihmettelemästä saaren monimuotoista kasvillisuutta. Kutsuisin Vrångön sijaintia kuitenkin ulkosaaristoksi. Kallioilta näki pitkälle Kattegattiin.



Kulman takaa löytyikin vielä ihana hiekkaranta. Mieleni teki kokeilla vettä, mutta jostain syystä se jäi tekemättä. Voin vain kuvitella kaikki heinäkuiset ihmismassat, jotka Ruotsin matkaoppaani kuvaili. Kyllä jokaiselle paikka aina löytyy... varmasti, jos haluat aivan kiinni muiden pyyhkeisiin. Tänään ranta oli kokonaan yksin minun.





Lähtiessäni kotiin tervehtivät pääsiäisen yhdet teemaeläimet minua ystävällisellä katseellaan. Meillä on sellainen yhteistyösopimus, että minä en syö niitä ja ne tarjoavat mulle villaa lankoihin ja aiheita valokuviin.



Voin suositella lämpimästi Vrångötä kauniilla säällä.