Mysteeri

Lauran lähdettyä yksi komuunin huoneista jäi tyhjäksi. Täällä lappasi porukkaa pällistelemässä mahdollista uutta kotiaan. Uudeksi asukkaaksi valikoitui italialainen geologi Michele. Hänen piti saapua pääsiäisen jälkeen ja kyselimme Herickin kanssa toisiltamme vuorotellen, koska hän saapuisi. Lähetin jopa Birgitalle viestin, jossa tiedustelin uuden asukkaan saapumista. Ei minua tulokkaan saapuminen muuten kiinnostanut kuin sen varalta, että hän saapuisi myöhään yöllä ja saisin pienen slaagin yöllisestä hiipparista. Vaikka saari on yhtä turvallisen oloinen kuin Yläne öisin (miinus sudet), kyseessä on kuitenkin suurkaupunki ja minusta ei ole mukavaa olla yksin omakotitalossa jonkun hiippaillessa sisään.

Sitten lähdinkin jo perjantaina Osloon eikä hepusta kuulunut, ei näkynyt. Saavuttuani takaisin pihalle oli ilmestynyt iso keltainen kärry. Kyselin Herickiltä, oliko asukki jo saapunut. Sain kuulla, että ilmeisesti Michele oli jo saapunut, sillä kaikki hänen tavaransa oli jo levitetty ympäri asuntoa. Jopa jääkaappi oli täytetty, mutta Herick ei ollut nähnyt vilaustakaan tyypistä. Ajattelin, että ehkä hän saapuu vielä illalla.

Maanantaina kotiin saapui Birgitta. Hänkään ei ollut kuullut tyypistä mitään, mutta oli luottavaisin mielin: "meillähän on täällä hänen tavaransa panttina". Tiistaina kuistilta löytyi puoliksi juotu viinipullo, pöydältä käytetty isoisän lasi ja Birgitta huomasi, että joku oli käyttänyt puugrilliä. Hän tietysti kyseli, olivatko ne minun jäljiltäni, vaan eiväthän ne olleet. Nimesimme tyypin mysteriska manneniksi. Lopulta Birgitta pohti, olisiko vuokralaiselle mahtanut käydä jotain, kun tyyppiä ei näy, ei kuulu, mutta kaikki tavarat ovat paikallaan.

Silloin Birgitalle tulikin viesti vastaajaan ja selvisi, että italialaisvahvistus olikin viettänyt aikaa tyttöystävänsä luona ja oli tulossa kotiin. Mysteeri oli ratkaistu ja kämppis saapui kämppäänsä. Saa nähdä miten neljän ihmisen yhteiselo alkaa sujua. Toivottavasti rauhanomaisesti.