Vaan kuinkas sitten kävikään? Kesken ruotsintunnin saan Mummolta viestin, että tulivuori purkautuu Islannissa ja että joku lentokenttä on suljettu. Sitten Äiti yrittää soittaa ja lähettää viestin. Lento myöhästynee iltapäivään. Tässä vaiheessa huokaisen, sillä saan nukkua vähän pidempään huomenna. Sitten äiti soittaa uudelleen kertoakseen, että Suomen ja Ruotsin ilmatila on suljettu. Purkauksen kestosta ei ole tietoa eikä vaihtoehtoja oikein ole. Tulen murheelliseksi, sillä olen todella odottanut viikonloppuamme. Lisää tietoa olisi kuitenkin luvassa perjantaiaamuna.
Aamulla herään äidin puheluun: lentokielto jatkuu lauantaihin, joten yritys matkustaa Ruotsiin peruuntuu. Olo on epätodellinen. Miten näin voi käydä ja juuri nyt? Alakuloisena nousin sitten kahdeksan aikoihin keittämään teetä. Selasin kaikki sivut Helsingin Sanomista Finnairin kautta Finaviaan. Tätä viikonloppua ei pelasta enää mikään, mutta tulevia koitoksia pohdin. Jos joka päivä tulee uusi tieto, että ilmatilat ovat suljettuina ties kuinka pitkään. Uutisissa tutkijat esittävät hurjia skenaarioita.
Olen kuitenkin onnekseni Ruotsissa ja matkat eivät ole pitkät vaikka menisi junalla ja laivalla. Odotellessa ja ihmetellessä voi vaikka soittaa Egotripin Maailmanloppua odotellessa. Jotenkin ironisesti minulla sattuu olemaan kesken Tove Janssonin Kometen kommer (Muumipeikko ja pyrstötähti). Ja kyllä tässä käy vähän sääliksi lempimaatani Islantia. Sieltä ole tullut vähään aikaan hyviä uutisia. Olen nyt vain vähän katkera tuolle kalanmuotoiselle saarelle, mutta eihän niille mitään mahda. Luonnonmullistuksille siis.
Kuvan tulivuorella ei ole oikein mitään tekemistä yhdessä yössä kuuluisuuteen nousseen Eyjafjöll-tulivuoren kanssa.
Huomaa epäilevä katse kraateriin.
Vulkaanista kaasua, jolla ei myöskään ole (tunnettuja) kytköksiä kiukuttelevaan Eyjafjölliin. Arvon vulkaaninen toiminta, nyt alkaa riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti