Elämää Turussa

Turun pienuuden on huomannut korostetusti puolimiljoonaisen Göteborgin jälkeen. Vaan en ole jäänyt tuleen makaamaan, surkuttelu on out. Olen nauttinut Turun uusista ja vanhoista parhaista puolista. Parhaat teet kahvilassa on nautittu Götiksen kerman jälkeisistä vierotusoireista täristen. Tässä Turun järjestyksetön top kolme: Cafe Art (Bengtskärin lohivoileipä, teetä pannussa (sic!) ja Suomenmestaribarista), Mansikkapaikka (kuin jonkun mummon olohuone vanhan puutalon alakerrassa, ihanat kakut ja laaja teevalikoima) ja Elvina (rauhallinen tunnelma, hyviä kakkuja ja hyvä sijainti, vakiopaikka mummon kanssa).

Parveketta olemme rakentaneet pikkuhiljaa ja aina on joku vähän kesken. Jopa limoviikuna muutti ulos viettämään kesää.

Parvekkeella touhuaminen on pitkästä aikaa hauskaa.



Kun on töissä joka ikisenä viikonloppuna ainakin jomman kumman päivän, yleensä molemmat, lähimatkailu on tullut tutuksi. Karkku, Naantali, Kustavi ja Raision Ikea ovat sopivan matkan päässä pieniin tuulahduksiin.



Turkuun on viime aikoina vaivihkaa ilmestynyt kaikkea uutta pientä kivaa. Ja hävinnyt Myllysilta, dynaamisen tasapainon ylläpitämiseksi. Mahtavinta vähään aikaan on ehdottomasti Flowpark eli kiipeilypuisto, jossa kuljetaan puitten välille viritettyjä ratoja turvavaljaissa. Lopussa liu'utaan hurjasti alamäkeen. Vaikka vaijerissa roikkuminen ei todellakaan kuulu omalle mukavuusalueelleni, tunne radasta selvittyään on mahtava.