Tule(n) Ruotsista kotiin

Keräsin jo terminaalissa kummeksuvia ja sääliviä katseita. Mieleni teki huutaa: ”Olen lähdössä neljäksi kuukaudeksi! Selviäisitkö itse tällä määrällä tavaraa?” Säilytin kuitenkin itsehillintäni.

”On aika jälleen kiittää ja kättä puristaa, meidät yhteen liittää vain muistojemme maa, jäi jälki sydämiin” Kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta myös muutos on tässä tapauksessa hyvä asia. Palaan kotiin Jaakon, oman valkoisen kotimme ja Helsingin Sanomien seuraan. Niitä olen kaivannut eniten. Unohtamatta sukulaisia ja ystäviä sekä niitä asioita, jotka tulen tulevan kesän aikana löytämään uudelleen. Aivan uudesta näkökulmasta.

Nukahdin tauolla kirjan päälle, joten se vähän estää sosiaalisten suhteiden syntymistä.

Vaihtoonlähtö oli hyvä päätös, olen yhä sitä mieltä. Muutamat käytännön asiat olisivat voineet mennä toisin, esimerkiksi hyväksymispäätöksen olisin halunnut saada aiemmin ja tietää selvemmin, että myös Nordplussat voivat hakea asuntoa. Tämä ekstremeasuminen saarella on ollut antoisaa ja kuluttavaa. Hyviä puolia ovat olleet ihmiskontaktit paikallisiin, hauskat kämppikset, yllätyksellisyys, luonnonläheisyys ja hyvin erilainen ympäristö kuin mihin olen tottunut. Huonoja puolia taas mm. yllätyksellisyys, pitkät koulumatkat ja varsin erilaiset asuinolosuhteet. Toisaalta tämä on oikeasti jonkun pysyvä koti ja yleiset tilat pysyvät jo sen ansiosta viihtyisinä verrattuna siihen, mitä olen kuullut muilta vaihtareilta. En oikeastaan kadu tätäkään ratkaisua.

Takki on toiminut todella hyvin pitäen tuulta ja syvähyhmää loitolla.

Lisää lunta on luvattu ja Birgitta lupasi kirjoittaa minulle kouluun poissaololapun, jos en pääsekään sinne asti. Ruokaa on nyt kaiken varalta enemmän kuin koskaan, että eiköhän täällä pärjätä.

Sisätautikurssi oli aika ”rankka” valinta vaihtoon, mutta en oikein osannut ottaa muutakaan. Täällä kurssin rakenne on niin erilainen, etten voinut suorittaa koko kurssia saati tenttiä. Yritin aluksi selvittää omaa tenttimahdollisuutta, mutta byrokratian rattaat olivat kankeita kuin lyijy ja lopulta päädyin ratkaisuun, etten tenti kurssia täällä (sillä en ole edes tehnyt koko kurssia täällä). Käyn saman kurssin uudestaan Suomessa ensi keväänä, jolloin se on seuraavaksi mahdollista. Tänä keväänä olen enimmäkseen keskittynyt ruotsin oppimiseen ja saanut pohjaa lääketieteelliselle osaamiselle, ensi keväänä olkoon tavoitteet toisin päin. Useimmilla muilla vaihtareilla oli enemmän vapaa-aikaa ja sitä minäkin kouluviikkoina kaipasin. Toisaalta juuri silloin käytin eniten kieltä. Silloin kun minulla oli oikeasti vapaata useampi viikko peräjälkeen, samaistuin Mymmeliin. ´Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä mitä haluaa.´ –Mymmeli.

Hinta-laatusuhde oli kyllä mainio, mutta Chandlerin sanoin: "I've had better".

Tykkään Göteborgista ja kulkupeleissä istuminen on mukavaa vaihtelua Turussa suhailulle, pyörällä tai kävellen. Saarella on kuitenkin joka päivä joku osuus, jonka suhaa pyöräillen tai apostolinkyydillä. Olen saanut olla omissa ajatuksissani. Silläkin on puolensa. “Usko minua: Mikään ei ole niin vaarallista kuin sisässä istuminen, silloin saa helposti kaikenlaisia aatteita.” –Hemuli Yksi syy lähteä vaihtoon oli päästä punnitsemaan omaa elämäänsä ja mitä sillä haluaa tehdä. Sen jälkeen, kun olen päättänyt hakea lääkikseen, olen kulkenut vain yhtä polkua. Tuntui hyvältä pitää pieni paussi kaikesta ja arvioida vähän myös vapaa-ajan tilannetta. Suoria vastauksia en ole vielä saanut, mutta kun taas ehdin nukkua ja jutella ihmisten kanssa, luulen vastausten olevan aivan lähellä.

Ehdoton suosikkitaloni oli tämä pieni yksinäinen punainen tupa mäen päällä. Talo ei ollut lainkaan surkealla tavalla yksinäinen vaan ennemminkin ylväästi itsenäinen.

Yhden asian olen ainakin huomannut: tykkään kirjoittaa. Ihan omaksi ilokseni, mutta myös muiden luettavaksi. Eivät nämä blogikirjoitukset aina ole olleet ihmeellisiä, mutta ne ovat huonoimmillaankin saavuttaneet niille asettamani tavoitteen: kirjata ylös, millaista on ollut olla vaihto-opiskelijana Ruotsissa ja mitä minun elämässäni on tapahtunut. Jännittävintä on ollut se, etten ole tiennyt, ketkä kaikki tätä lukevat. Olen kuullut mukavaa palautetta ja kiitos siitä. Olen lukenut aiemminkin muiden vaihtoblogeja (jopa sellaisten, joita en ole oikeastaan tuntenut) ja viihtynyt niiden seurassa. Siksi halusin tehdä omastakin vaihdostani tällaisen.

Monissa paikoissa nenän valtasi Erikeeperin tuoksu ja oslolaisten imppaajien määrästä tuli kestovitsi matkalla.

Klassinen matkailmiö tuli tutuksi: käveltiin ympäriinsä etsien sitä oikeaa ja lopulta oltiin niin väsyneitä, että mikä tahansa olisi voinut kelvata.

Ensi syksynä bloggaaminen jatkuu, mutta uusista kuvioista ja tällä kertaa yhdessä matkaseuran kanssa. Voi olla, että Keväistymisilmiökin pitää pintansa vielä vähän vaihdon jälkeenkin. Saa nähdä, miten kotiinpaluu sujuu. En tiedä, onko joku ihmetellyt blogin nimeä, mutta se tulee suoraan lukion biologian tunneilta. Keväistymisilmiö eli "Idunviritys eli vernalisaatio on viileän ilmaston kasvien ominaisuus, jonka takia ne vaativat kylmän kauden ennen kuin kukkasilmut lähtevät kehittymään. Tämä estää seuraavan kevään silmuja puhkeamasta edellissyksynä lämpimän jakson koittaessa. Kasvihuoneoloissa idunviritys täytyy joskus tehdä keinotekoisesti, jotta kasveja saataisiin kukkimaan." Wikipedia. Satuin vielä sopivasti lähtemään kevääksi pois, vaikka todellisuudessa suuri osa aikaa oli vielä talvea. Muusta symboliikasta voisi tarinoida loputtomiin. Ensimmäinen ehdotukseni blogin nimeksi oli Vadelmavenepakolainen, mutta luettuani kirjan, vasta Göteborgissa, kiitin onneani, etten valinnut sitä. En ole valmis menemään ihan niin pitkälle. Ja sitä paitsi, todellinen ruotsalainen tunnistaa suomalaisen puheesta vähintään kolmen sanan jälkeen.

Hymy nousi korviin asti – pystyin nauttimaan vauhdista.

On ollut ilo jakaa kaikkea teidän lukijoiden kanssa. Olisi hauskaa, jos jättäisit jonkun puumerkin, jos olet lukenut tätä blogia joskus. Valitse vaikka se anonyymi- tai nimi-vaihtoehto.

Vi hörs!

Seuraavana haasteena on palauttaa englanti mieleen, sillä sen aktiivinen sanavarasto on rupistunut huolestuttavasti. Kielten opiskelu on hauskaa, kun se ei ole pakonomaista pänttäämistä vaan se tulee kuin huomaamattaan.

Kuvatekstit ovat poimintoja blogista kevään varrelta.

När börjar spexet, när börjar spexet!?

"Milloin se speksi oikein alkaa" –huudot kirittivät Medicinareklubben Thoraxin tämänvuotisen speksin, Koh-I-Noorin, lavalle. Speksi (spexet) on laulutanssinäytelmä, jossa yleisö pääsee vaikuttamaan toimintaan lavalla. Kun kuuluu ”omstart”, äsken nähty ja kuultu kohta tehdään jotenkin toisin. Olen itsekin ollut mukana speksissä Turussa, joten oli hauskaa mennä katsomaan Helsingin lääkiksen ruotsinkielisen ainejärjestön speksiä. Torakaalit kun lähtevät kiertueelle lahden yli ja itsehallinnolliseen maakuntaamme, kiitos laajemman kielialueen. Olisin halunnut nähdä Göteborgin Medicinarespexetin (tai vaikka Chalmersin teekkarispeksin), mutta jostain syystä se jäi. Nyt pääsin kuitenkin kokemaan ruotsinkielistä speksikulttuuria, jolla on pitkät juuret.

Olen nähnyt muitakin kuin TLKS:n speksejä useamman vuoden ajan, mutta ruotsinkielinen speksi oli jotain aivan uutta. Esitys lähti käyntiin sillä, että yleisö huusi esiintyjät paikalle. Omstarteista ei sanottu mitään ja kyllä niitä joku välillä huusikin, erityisesti lauluihin. Usein yleisö saattoi vain huutaa, että kovempaa, mutta kaiken kaikkiaan omstartit eivät tuntuneet olevan kovin suuressa huudossa. Spontaaniutta ei silti puuttunut, erityisesti yleisössä sattui ja tapahtui. Paikalliselta speksaajalta kuulin, että yleisössä on tapana nauttia jotain kuplivaa. Samppanjapullojen korkit lentelivätkin tasaisin väliajoin lavalle. Thoraxin oma kiertueporukka istui etupenkissä ja osallistui huutaen ja laulaen koko esityksen ajan. Yleisöä aktivoitiin leijonanmetsästysleikillä ja huutokilpailulla.

Tarina vie mahardzojen Intiaan, jonne kaikenlaiset onnenonkijat saapuvat metsästämään maailman suurinta timanttia, Koh-I-Nooria. Englantilainen lordi Dalhouise [Dalyis] seurueineen ja Indiana Jones kilvoittelevat timantista Maharadzan kanssa. Tarina kulki hyvin eteenpäin ja sisälsi paljon rakkautta, kuolleista nousseen noitamaisen vallanhimoiseen maharadzan vaimon sekä yllättävän paljon miehet pukeutuvat naisiksi ja päinvastoin –komiikkaa. Alatyyliin ei menty, ainakaan niin, että olisin ymmärtänyt.

Näyttelijöitä oli yhteensä kahdeksan, mikä oli sopiva määrä. Kaikki tanssivat ja lauloivat. Tavalliset laulut hoituivat ilman äänentoistoa, joten laulujen sanoja oli hankalahkoa seurata. Onneksi kappaleet löytyivät käsiohjelmasta ja sitten niitä olikin helpompi seurata. Hienoimpia hetkiä koko speksissä olivat acapella-esitykset kapellimestarin johdolla. Thorax ansaitsee paikan sydämessäni etenkin siksi, että yksi lauluista käsitteli teetä.

Nu passar det med en kopp te
Ögonlock lyfter läppar börjar le
--
Grönt te, svart te
Örtte, vad det nu sen e (Toim. huom. Sitä minäkin ihmettelen!)

Från A cappella modell T (text: Ante, Medicinare Spexet Thorax)

Tansseja oli suhteessa vähän ja tässä TLKS taitaa viedä voiton (no joo, oli heilläkin kaksi miestanssijaa ja miesnäyttelijätkin tanssivat). Puvustus oli hienoa ja lavastukselle täytyy antaa pisteitä erityisesti kuumailmapallosta, jolla Indiana Jones saapui paikalle. Taustakankaan Taj Mahalkin oli hyvä tulkinta oikeasta.

Suurin ero muihin näkemiini spekseihin oli tällä kertaa loppuaplodien jälkeiset laulut ja huudot. Koko speksijengi istui laulamaan ilmeisesti perinteistä tähän tämä loppui –lauluaan. Tuntui, kuin olisi ollut jonkin ison kuoron konsertissa. Kaikki lauloivat todella hyvin, eikä soraääniä kuulunut (tosin sävelkorvani on vähän kyseenalainen). Lauluja tuli vielä pari ja tunnelma oli yhä katossa. Aivan viimeiseksi seurue puhkesi huutoihin: ”Ni är dödä, jättedöda” Taidettiin vielä aivan viimeksi huudella yleisön sukupuolisesta suuntautumisestakin.

Speksi on Thoraxilta iso ponnistus, kandiseurassa on n. 200 jäsentä ja kiertueellakin näytti olevan 60-70 tyyppiä. Viihdyin todella hyvin, vaikka en kaikkea ymmärtänytkään. Suomenruotsalainen ääntämys se vaan on niin selkeää, melkein kuin suomea ruotsi sanoilla. Paitsi tietysti maharadja, joka puhui ruotsia intialaisittain viiksiensä takaa. Ota siitä sitten selvää. Täytyy mennä toistekin, suosittelen.

Taustalla vilahtaa Indianan kuumailmapallo.

Veckoslutet till Vadstena

Jos perjantai lasketaan viikonlopuksi, alkoivat pyhät hyvin jännittävissä merkeissä. Perjantaiaamuna lukujärjestyksessä luki ”elkonvertering”, joka tarkoittaa suomeksi sähköistä rytminsiirtoa. Maallikolle tämä vertautunee parhaiten sairaalasarjojen elvytystilanteista, mutta me saimme harjoitella "jysäyttämistä" potilailla, jotka kävelivät sisään huoneeseen. Sitten heidät nukutettiin ja defibrillaattori ladattiin ja sitten piti sanoa, että ”bort från sängen” ja muistaa nojata itse pois sängystä. Lopulta tilanne näytti vähän siltä kuin televisiossa. Tässä tapauksessa rytmi kääntyi ja jännitys purkautui napinpainajaltakin.

Palasin saarelle ennätysaikaisin, joten laiva kulki vain Brattenin laituriin. Lähdin lampsimaan kotia kohti. Jossain matkan keskivaiheilla törmäsin Harryyn, Birgitan ystävään, joka on ainakin 70. Hän on oikein mukava puuhapete, joka auttelee Birgittaa ja välillisesti meitä muitakin asukkaita minkä kerkeää. Hän kyseli, olinko kävelyllä ja vastasin toki, että olin tulossa Brattenista. Siihen Harry ihmetteli, mihin olin pyörän jättänyt. ”No, aamulla Tångeniin.” ”Saanko tarjota kyydin?” Siihen oli aivan pakko suostua, mutta olisin voinut vaikka maksaa kyydistä, niin legendaarinen kyyti se oli.

Istuin lastmoppen eli kuormamopon lavalla. Ensimmäinen tunne oli suunnaton pelko; nyt törmäämme johonkin, lennän pois ja taitan niskani, ajamme alamäkeä täysillä ja pomppaan pois kyydistä. Kuski oli ennenkin ajanut mopolla, joten matka olikin samettisen pehmeä eikä edes alamäessä ottanut mahanpohjasta. Hymy nousi korviin asti – pystyin nauttimaan vauhdista. Sitä ei ole usein tapahtunut, korkeintaan hevosen selässä. Lopuksi Harry kysyi, olenko ennen ollut kuormamopon kyydissä ja enhän minä ollut ollut. Se oli hieno kokemus.

Ruotsin kartta, jonka tein hahmottaakseni paikkoja paremmin. Vadstena on se pieni piste eteläisemmän järven itäpuolella.

Lauantaina lähdin kauanodotetulle retkelle keskelle Ruotsia, Vadstenaan. Herätys oli tällä kertaa jo 4.30, mutta selvisin siitä jo lähes tottuneesti. Kokemus tuo varmuutta. Kahden päivän vaihtarireissu oli Intet-toimikunnan järjestämä. Intetin puheenjohtaja Erica on kotoisin Vadstenasta ja saimme yöpyä hänen kotonaan. Vad roligt! Olin tehnyt taustatyötä ja selvittänyt Lonely Planet Sweden –oppaastani kohteemme luonnetta: ”one of the most pleasing places in Sweden”. Saimme myös kokea, että ”beatiful Vadstena on Vättern lake is a legacy of both church and state power”. Ensin oli kuitenkin matkattava kolme ja puoli tuntia bussilla. Hyvän seuran ja senhetkisen nukahtamisnopeuden avulla matka oli jopa miellyttävä. Bussin ikkunasta saattoi bongailla luonnon otuksia, kuten hirviä, peuroja, onnellisia lehmiä ja puutarhatonttuja.



Aikataulu oli suhteellisen tiukka, mutta se ei haitannut, koska söimme pohjoismaalaisittain usein ja sopiviin aikoihin. Ilma ei suosinut retkeämme, mutta se ei haitannut – halusin todella nähdä ruotsalaista maaseutua ja pikkukaupunkeja. Aluksi kävimme Vätternin rannalla kiertelemässä kivassa metsässä. Valkovuokot kukkivat isoina mättäinä ympäri metsää ja puissa olivat lehdet vähintään hiirenkorvalla. Opimme myös mm. sen, että Vättern on syvä ja kylmä järvi. Ajelimme myös katsomaan Ruotsin suurinta riimukiveä, Röksteniä.





Päivällinen noudettiin pitseriasta. Illan pimennyttyä oli meitä varten järjestetty kierros Vadstenan Kustaa Vaasan linnassa. Opastuksesta huolehtivat itse Kustaa ja hänen tyttärensä Kristiina sekä muutama hovineito ja pyöveli. Kierroksen juoni oli huolella mietitty ja kaikki puhuivat sujuvaa englantia. Kuinka paljon romantiikkaa ja jännitystä 1500-luvulla onkaan ollut! Vierailu kävi hyvästä historian kertauksesta. Kivinen renessanssilinna (tai siksi sitä kutsuttiin) oli melkoisen viileä talven jäljiltä, mutta saimme lopuksi lämmintä glögiä. Illalla nukahdin kuin tukki (korvatulpilla ja univelalla oli oma osansa tässä menestystarinassa) ja nukuin aamulla ”pommiin”, mutta Sanna herätti minut ystävällisesti aamupalalle.

Käytimme aikamme tässä söpössä ruotsalaisessa pikkukaupungissa tehokkaasti, joten olimme jo kymmeneltä luostarimuseossa. Vadstenan Pyhän Birgitan luostari on kuuluisa ja kaupungissa asuu tänäkin päivänä nunnia (jotka tosin tulivat takaisin protestanttiseen Ruotsiin vasta n. -70-luvulla). Saimme nauttia opastetusta kierroksesta luostarin raunioissa ja jäljellä olevissa rakennuksissa, joista yhdessä on hienosti toteutettu museo. Opas kertoi elävästi (jälleen erinomaisella englannilla) nunnien (ja munkkien, joita oli vähemmän) elämästä. Asuinrakennuksessa ei ollut talvella lämpöä eivätkä nunnat saaneet poistua luostarista. He vaihtoivat kirjeitä, kirjoja ja muita tavaroita munkkien kanssa heidän talojensa välisen seinän läpi. Nunnan perusruokavalioon kuului päivittäinen kolmen litran olutannos (5-10 %) luostarin omasta panimosta.




Kävimme myös luostarin kirkossa, joka oli valtava rakennus niin pienessä kaupungissa. Alueella oli myös yrttitarha, hotelli ja ravintola. Luostarilta saatoimme kävellä suoraan Vadstenan keskustaan. Kymmenen tuhannen asukkaan kaupunki oli täynnä suloisia parikerroksisia puutaloja. Koko alue, Östragötaland, on hyvin tasaista ja siksi vertautuikin mielessäni Kurikkaan. Valitettavasti Kurikasta puuttuu vielä 1500-luvun linna, luostari ja muutama sataa tuulimyllyä.



Kaupunkikierros päättyi ravintolan seisovaan pöytään, joka oli täynnä paikallisia (Lonely Planetin mukaan aina hyvä merkki). Tarjolla oli valtava salaattipöytä, jossa oli vaikka kuinka monia erivärisiä papuja. Pääruuaksi oli wallenbergareita eli pieniä, pyöreitä ja paneroituja possupihvisiä aivan ihanan kermakastikkeen kanssa. Toisena vaihtoehtona oli kalaa nimeltä kummel. Kukaan mukana olleista ruotsalaisistakaan ei tiennyt, mikä ihme tuo kala mahtoi olla. Lopulta kysyimme tarjoilijalta, joka lupasi kysyä kokilta ja selvisi, että se on jokin turskansukuinen kala. Wikipedia paljasti jälkeenpäin kalan olevan loogisesti kummeliturska. Kaikkea sitä sitten oppii ennen kuin vanhaksi ehtii. Jälkiruuaksi oli vielä sitruunavaahtoa. Koko ateria oli yksi parhaista pitkään aikaan. Olisin voinut syödä loputtomiin, niin mahtava kotiruokaelämys oli.



Kotimatka sujui yhtä rattoisasti kuin menokin. Viikonloppu oli erittäin onnistunut. Intet oli miettinyt kivoja juttuja meille, emmekä joutuneet maksamaan koko viikonlopusta mitään. En olisi itsekseni varmastikaan lähtenyt juuri Vadstenaan saati minnekään muualle maaseudulle. Olen todella kiitollinen järjestelijöille. Oli todella rentouttavaa vain seurata porukkaa olematta vastuussa mistään. Jos johonkin aikatauluun oli ehdittävä, muut hoitivat sen puolestani. Olin todella kerrankin partioslangilla sudari, sen olen kokenut varmaan viimeksi silloin -95.

Destination X

Kevät Göteborgissa lähenee loppuaan eli kesä on lähellä. Kesän merkiksi avataan nähtävyyksiä turisteja varten. Turisteja, jotka kivasti elävöittävät suurkaupungin muuten niin väritöntä elämää. Elämää, joka voisi sekoittua mikäli turisteja ei ohjattaisi päättäväisesti nähtävyyksiä näkemään.


Ingressi on hämäystä. Kesä ei ole vielä Göteborgissa; Pakkaa fleecetakki mukaan. Eikä elämä ulkolaisista mihinkään muutu; Göteborg lienee ollut ja tullee aina olemaan Ruotsin kansainvälisin kaupunki; Ah, Pohjolan Amsterdam, josta Kantoniin ja New Yorkiin laivalla kuljettiin. Vieläkin pääsee Fredrikshavniin. Väritöntäkö, mitä vielä; Sateenkaariliput liehuvat läpi Avenuen.


Vaan totta toinen puoli. Reissaajia on aina rakastettu Göteborgissa. Joskus tulisestikin, mutta palataan siihen vähän myöhemmin.. Lue lisää Göteborgista, tällä kertaa turistin silmin. Itseäni ja muita reppureissaajia viihdyttääkseni lisäsin mukaan arviot hinnan ja laadun suhteesta. Suhtaudu varauksella.



Museot

Museolistan kärjessä esitellään Världskulturmuseet. Neljässä kerroksessa esitellään kiinnostavasti maailmaa kulttuurin näkökulmasta. Hinta-laatusuhde ylivertainen; Museo on ilmainen ja säilytyslokerot antavat kolikon takaisin.


Universeum sijaitsee aivan vieressä. Sademetsä on kokemus, jos et ole ennen ollut. Lapsenomainen kiilto silmissä vierähtää tunti jos toinenkin ihmetellen luonnontieteiden saloja, jotka on esitelty niin, että kansankouluopit unohtanut aikuinenkin ymmärtää. Geologis-biologisen seikkailun jälkeen on luvassa vielä liikunnallis-kriminalis-fysikaalis-astronomisia näyttelyitä. Hintalaatusuhde hyvä. Säilytyslokerot 10 kr.

Hui! Apinat vapaana.

Joka pojan unelma: päästä Volvon kuorma-auton rattiin.

Kaupunginmuseot: Stadstmuseet esittelee Göteborgin historiaa 1600-luvulta tähän päivään ja vähän tulevaisuuteenkin, Designmuseossa saat käsityksen ruotsalaisesta designista 1851-2010, Luonnonhistoriallisessa museossa on erittäin viehättävä nisäkäsnäyttely, jossa mukana myös valaat. Taidemuseossa on taidetta. Vuosikortin, joka kelpaa jokaisessa saat 40 kruunulla. Näin ollen hintalaatusuhde erinomainen. (Toim. huom. Olemalla alle 25 v. pääset ilmaiseksi, parantaa suhdetta entisestään.)

Satamakaupungissa on kaksikin merenkäynnille omistettua museota. Maritiman oopperatalon vieressä koostuu reilusta tusinasta aluksesta, jotka muodostavat mailman suurimman kelluvan museon. Mainoksissa hehkutetaan kuinka voit tutustua Småland-hävittäjään ja sukellusvene Nordkapariin. Totta, sisältä ja kannelta ja tutkailtavaa todella riittää. Muut alukset vaikuttavat olevan mukana lähennä rekvisiittana. Hintalaatusuhde hyvä.

Sjöfaretsmuseet Stigbergenillä esittelee upein maalauksin, pienoismallein ja esinein entisaikojen meri- ja satamaelämää göteborgilaisnäkökulmasta. Hollantilaiset ovat olleet tiiviisti mukana kaupungin asemakaavan laatimisessa. Toisaalta kanaalit toimivat entisaikaan erinomaisena lisänä linnoitukselle, joka Göteborg itse asiassa oli. Tulisesti tykein vastaanotettiin rakkaat viholliset Tanskasta. Keskushallissa tarjoiltiin pieniä valittuja paloja tulevista näettelysuunnitelmista, joita kolmanteen kerrokseen oltiin par’aikaa remontoimassa. Lisäksi museossa on mainio akvaario-osasto. Erinomainen, huolimatta 10kr lokeroista.



Muuta mielenkiintoista

Merenkulkuun tutustumisen jälkeen mieli haikaa vesille. Tällaisia hetkiä varten on olemassa Paddan eli lautta jolla turistit Volvo Penta –moottorit puksuttaen kuljetetaan kanaalia myöten Göta-joelle ihailemaan kaupunkia merimiesten silmin. Hyvät näkymät ja tunnelmat. Kaupungin nähdessään lienee ollut hyvä tunnelma myös sillä kapteenilla, joka täräytettyään paattinsa miinaan niin kovassa merenkäynnissä, ettei pelastusveneiden laskeminen ollut mahdollista, sai styyrailtua yön aikana Göteborgin satamaan. Tätä(kään) ei kyllä ilman Göteborgspassenia olisi tullut kokeiltua. Hintaansa nähden kallis.

Lilla Bommen oli pienen pommiuhan alla siellä vieraillessani. Resepsuunin tytöt päästivät kuitenkin kerroksen 22 näköalahuoneistoon. Hintalaatusuhde ok. Samalla käynnillä voit kurkistaa Älvrummettiin, jossa esitellään joenrantojen uusien asuinalueiden kehittämissuunnitelmia.


Kirkoista Masthuggskyrkan on ehdottomasti vierailun arvoinen. Sitä etsiessä voit törmätä samalla suunnalla myös goottikirkkoon ja kahvilakirkkoon.

Slottskogen tarjoaa niin ikään paikan meditoida ja rauhoittua. Hagabiossa pyörivät vaihtoehtofilmit. (Toim. huom. Tänne pääset halutessasi vapaaehtoistyöhön ja saat samalla ilmaisen kurssituksen kameramieheksi/-naiseksi.) Skansens Krogen on vaihtoehtoinen näköalapaikka Lilla Bommenille. Se on kätevästi rakennettu hyvien raitiotieyhteyksien varrelle.

Valhallabadetista löydät Thor-hyppytornin, Odin-altaan 25 metrin uimareille sekä Freja-altaan 50 metriä polskutteleville. Iltapäivällä on mahdollista käydä roomalaisessa kylpylässä, mutta testiryhmämme oli paikalla aamupäivällä ja vieläpä väärää sukupuolta. Tarkista siis etukäteen.

Kaupungin toinen roomalaisella kulttuurilla ratsastava kylpylä tunnetaan nimellä Hagabadet. Adjektiiveista voisi tässä yhteydessä käyttää vaikkapa viihtyisä, idyllinen, rentouttava. Ja elitistinen. Upeat puitteet aamu-uinnille ja erinomainen aamupala tunnussanalla Morgondroppet. Hintalaatusuhde hyvä, erinomainen jos tykkää.

Vie kermat kakusta ja hanki Göteborg-passi vuorokaudeksi. Käy ensimmäisenä päivänä Maritimanissa ja Paddanilla. Illalla voi käyskennellä vaikka Lisebergin huvipuistossa tai paikallisten kukkahattutätien pystyttämässä palmutalossa, jota ympäröivään puutarhaankaan ei rahvasta ilman pääsylippua lasketa (Toim. huom. Paitsi talvella. Silloin ei tosin ole mitään nähtävääkään.). Seuraavana aamuna ehdit käydä sisään Universeumiin. Jos todella haluat säästää sen 10kr, jätä reppu kotiin.

Deltids-äventyrare Jaakko

Luulot pois!

Kardiologiaviikkojen eli sydäntautiviisipäiväisten normaaliaikataulu menee näin:

5.30 Herätys, suihku, aamupala, eväät mukaan, tarkistus: avaimet, lompakko ja puhelin -pyhä kolminaisuus, pyöräily laiturille
6.35 Laiva Tångenista, päivän Metron selaus
7.05 Laiva mantereella
7.09 Raitiovaunu X kohti Sahlgrenskaa, sydänkansion tai oppiaineen lainaaman kardiologian kirjan paniikkilukemista
7.37 Sahlgrenska, vaatteiden vaihto, lounaslaatikko jääkaappiin, oikean paikan etsintä
8.00 Opetus alkaa, kokoontuminen ja kuulumisten vaihto (miten sanottiinkaan viime viikolla? i, på, sista veck... aa! förra veckan)
8.30-9.00 alkaen jotain tapahtuu, esim. kierto, pallolaajennus, thorax-operaatio, esittely: -Hej, olen Verna.- Ahaa täällä onkin kandidaatit N.N. ja Vääärna. - Ei, se on Verna. - Niin, niin Väääärna.
12.00 Lounastunti, eväiden sisällön tarkistus, laatikon lämmitys, nettisurfailua kandihuoneessa kaikkien katsoessa skriiniltä
13.00 Luentoja, ryhmätöitä, fika-taukoja, pilkkimistä
17.00 Läsnäolovelvollinen opetus päättyy (paitsi siltä, jolla on päivystys 17-23)
17.40 Ratikka lähtee, materiaalien selausta tai koomausta
18.23 Laiva lähtee, teetä ja pieni baakkelssi yläkerran kahvilassa
18.58 Perillä kotisatamassa, pyöräily "kotiin"
19.10 Ruuanlaittoa, pyykinpesua, kaaoksenhallintaa, lenkki
20.00 Hetki aikaa rentoutua eli surffausta
21.00 Oho, nytkö jo
21.10 Hampaiden pesu
21.30 Teletapit nukkumaan

Tätä aikataulua noudatetaan jokaikinen päivä paitsi helatorstaina (Kristi himmelfärdssdag). En tiedä kuinka selviäisin tästä kahta viikkoa pidempään. Siistejä juttuja olen kyllä saanut nähdä.

Ps. Vessa- ja suihkukäyttökielto supistui yhteen vuorokauteen, jonka skippasimme olemalla Sannilla yötä. Kaikki siis sujui parhain päin.

Yllätyksekäs Valborg

Vapunviettoon valmistautuminen uudessa kaupungissa oli haastavaa, kun ei oikein tiennyt, mitä on tapana tehdä. Lehdestä kuitenkin bongasimme Chalmers-yliopiston kulkueen. Tarkoituksena oli myös mennä kuorojen kevätkatselmukseen, mutta aikaisen ajankohdan (klo 14) takia se jäi väliin. Vesisateen ripsiessä taivaalta lähdimme kohti kulkueen reittiä. Rekka numero kahdeksan porhalsi juuri ohi, kun saavuimme paikalle. Voi ei, nyt koko ilo olisi ohi, ajattelimme Jaakon kanssa. Jäimme kuitenkin toiveikkaina katselemaan ohilipuvaa koristeltujen rekkojen jonoa. Kyseessä ei ollut mikään penkkarirekkoja muistuttava muodostelma vaan kukin porukka oli nähnyt vaivaa oman menopelinsä tuunaamiseen. Mieleenjääneitä kulkupelejä olivat mm. Melodi fest i valen -valas ja Michael Jackson -kierrätin, jossa liukuhihnalta saapui aina uusi Maikkeli, joka meni kierrätyslaitteeseen, josta tuli ulos legoja, joilla lapset saivat leikkiä...

Lauantaiksi olimme sopineet suomalaisten vaihtarien kanssa piknikin, mutta luvassa oli sadetta. Porukka päätyikin vuokraamaan oman opiskelijapubin. Kun olimme lähdössä kohti Johannebergiä, vuokraemätntäni tiputti pommin. Ihan kuin ohimennen hän mainitsi, että aikoo tehdä eteisremontin. Eikä siinä vielä kaikki: kulku vessaan ja suihkuun estyisi pariksi päiväksi. Mutta hänhän oli antanut minulle potan ja miehet voivat käydä pihanperällä. Suihkut löytyisivät läheisestä vierasvenesatamasta. Olin niin ällikällä lyöty, etten osannut oikein sanoa viihen mitään. Olimme onneksi sopineet Sannin kanssa, että Jaakko ja minä voisimme mennä la-su-yöksi hänen luokseen, joten suihkuongelma oli hetkeksi ratkaistu. Mutta anna mun kaikki kestää. Illalla hengailimme pubilla syöden nyyttärieväitä mukavassa seurassa. Paikka oli kerhotilaa muistuttava ja ihan mukava eikä tarvinnut hytistä kylmissään ulkona.

Ruotsalaisesta vapunvietosta en siis saanut hirveästi selville. Muutama yo-lakki ja kaljatölkki näkyi katukuvassa, mutta juhlinta oli melkoisen hillittyä suomalaiseen verrattuna. Jotkut olivat käyneet katsomassa vappukokkoa ja piknik oli kovaa huutoa. Mitään vappusälää ei näkynyt missään, joten karnevaalimaisuus lienee suomalaisten vapun yksinoikeus. Vapunpäivänä tosin olisi ollut suuria poliittisia marsseja, jonne tuodaan kaikki vauvasta vaariin.

Ruotsi suoritettu

Intermediate kurs i svenska för utbytesstudenter loppui tenttiin torstai-iltana. Olin palannut Suomesta ongelmitta jo keskiviikkona voidakseni treenata vähän lisää epäsäännöllisten verbien taivutusta ja muuta tärkeää. Kerroin Birgitalle opiskelemistani asioista, kuten töras(törs, tordes, torts)-verbistä. Motivaationi laski kummasti hänen se, ettei hän aluksi tajunnut ollenkaan, mistä puhuin. Sitten sanoin, että se on sama kuin våga eli uskaltaa. Siihen Birgitta nauroi, että sellaista kieltä ei löydä kuin Astrid Lindgrenin kirjoista ja lisäsi, että tokihan siitä hyötyy, jos niitä aikoo ruotsiksi lukea. Tulisin kohtaamaan ongelmia, mikäli aikoisin puhua jonkun paikallisen nuoren kanssa ko. verbillä. Kirosin kurssimme jälleen kerran maanrakoon.

Ruotsinkurssa kuvaa parhaiten sana ristiriitainen. Alku oli lupaava, mutta jo pääsykoe (hah) oli aivan liian helppo. Oppikirja taas koostui selkokielelle tehdyistä ruotsalaisista klassikkokirjoista. Tarinoihin oli valittu kammottavia aiheita: perheväkivaltaa ja naiseen kohdistuvaa väkivaltaa. Opettelimme siis noin kaksikymmentä erilaista sanaa lyömiselle ja lyönneille. Ja millaisilla välineillä voikaan lyödä. Kirjan tehtävät olivat sitä tasoa, että etsi kirjailijan nimi. Tekstit sentään olivat ihan kohtuullisia, joskus jopa haastavia. Tehtävistä lopulta tein enää kielioppitehtävät, sillä luetunymmärtämistä ei juurikaan ollut. Kuullunymmärtäminen jäi vähemmälle siitä syystä, ettei tietokoneeni hyväksynyt levykettä, vaikka ohjeiden mukaan sen piti toimia. Kurssilla keskustelimme aika vähän ja saimme tehdä läksynkuulustelut yhdessä parin kanssa. Substantiivien taivutuksesta ei tosin ole oikein mitään keskusteltavaa, se nyt joko on tai ei ole joku ryhmistä 1-5.

Ei kurssi kokonaisuudessaan kauhea ollut. Opettajallamme oli hyvä huumorintaju ja hän kertoili paljon ruotsalaisesta kulttuurista ja yhteiskunnasta. Hän jopa tarjoili laskiaisen aikaa smoolantilaisia laskiaispullia. Tunneille oli yleensä kiva tulla, sillä vartin tauolla ehti edes vähän näkemään muita tyyppejä. Jouduimme tekemään suulliset esitykset ajankohtaisesta aiheesta ja siinä joutui kuitenkin vähän pinnistelemään. Kirjoitimme myös muutamia aineita, tosin vähän lepsuista aiheista. Lopulta annoimme vielä opettajallemme Ille kukkakimpun, sillä hänen persoonansa oli tärekä osa kurssia.

Kukkia opelle

Tentissä kysyttiin palautetta ja yritin kirjoittaa mahdollisimman todenmukaisesti. Tarjolla olisi ehkä voinut olla vielä yhden tason korkeampi kurssi. Olisin varmasti tehnyt enemmän tehtäviä, jos olisin kokenut ne tasoltaa mielekkäämmiksi. Tentti jatkoi samaa helpohkoa linjaa. Ei kysytty vaikeita epäsäännöllisiä verbejä. Sai etsiä vastauksia johonkin todella helppoihin kysymyksiin tekstistä. Piti yhdistää tekstipätkä ja kirjailija. Aineessa pääsi sentään vähän valloilleen kertomaan maaseudun ja suurkaupungin hyviä ja huonoja puolia asuinpaikkana.

Nyt on ruotsin kielen jutut tältä vaihtokeväältä suoritettu. Olin pettynyt kurssiin, sillä odotin siltä enemmän. Toisaalta oli mukavaa, ettei vaatimustaso ollut liian korkea. Saatan vielä yrittää korottaa virkamiesruotsin suullista koetta, mutta sen jälkeen annan kielen vain olla ja tulla aina tarvittaessa. Ehkä luen vielä kirjoja ja katson telkkaria, mutta kielikurssit ovat ohi ainakin tältä erää. Seuraavana haasteena on palauttaa englanti mieleen, sillä sen aktiivinen sanavarasto on rupistunut huolestuttavasti. Kielten opiskelu on hauskaa, kun se ei ole pakonomaista pänttäämistä vaan se tulee kuin huomaamattaan.