"Milloin se speksi oikein alkaa" –huudot kirittivät Medicinareklubben Thoraxin tämänvuotisen speksin, Koh-I-Noorin, lavalle. Speksi (spexet) on laulutanssinäytelmä, jossa yleisö pääsee vaikuttamaan toimintaan lavalla. Kun kuuluu ”omstart”, äsken nähty ja kuultu kohta tehdään jotenkin toisin. Olen itsekin ollut mukana speksissä Turussa, joten oli hauskaa mennä katsomaan Helsingin lääkiksen ruotsinkielisen ainejärjestön speksiä. Torakaalit kun lähtevät kiertueelle lahden yli ja itsehallinnolliseen maakuntaamme, kiitos laajemman kielialueen. Olisin halunnut nähdä Göteborgin Medicinarespexetin (tai vaikka Chalmersin teekkarispeksin), mutta jostain syystä se jäi. Nyt pääsin kuitenkin kokemaan ruotsinkielistä speksikulttuuria, jolla on pitkät juuret.
Olen nähnyt muitakin kuin TLKS:n speksejä useamman vuoden ajan, mutta ruotsinkielinen speksi oli jotain aivan uutta. Esitys lähti käyntiin sillä, että yleisö huusi esiintyjät paikalle. Omstarteista ei sanottu mitään ja kyllä niitä joku välillä huusikin, erityisesti lauluihin. Usein yleisö saattoi vain huutaa, että kovempaa, mutta kaiken kaikkiaan omstartit eivät tuntuneet olevan kovin suuressa huudossa. Spontaaniutta ei silti puuttunut, erityisesti yleisössä sattui ja tapahtui. Paikalliselta speksaajalta kuulin, että yleisössä on tapana nauttia jotain kuplivaa. Samppanjapullojen korkit lentelivätkin tasaisin väliajoin lavalle. Thoraxin oma kiertueporukka istui etupenkissä ja osallistui huutaen ja laulaen koko esityksen ajan. Yleisöä aktivoitiin leijonanmetsästysleikillä ja huutokilpailulla.
Tarina vie mahardzojen Intiaan, jonne kaikenlaiset onnenonkijat saapuvat metsästämään maailman suurinta timanttia, Koh-I-Nooria. Englantilainen lordi Dalhouise [Dalyis] seurueineen ja Indiana Jones kilvoittelevat timantista Maharadzan kanssa. Tarina kulki hyvin eteenpäin ja sisälsi paljon rakkautta, kuolleista nousseen noitamaisen vallanhimoiseen maharadzan vaimon sekä yllättävän paljon miehet pukeutuvat naisiksi ja päinvastoin –komiikkaa. Alatyyliin ei menty, ainakaan niin, että olisin ymmärtänyt.
Näyttelijöitä oli yhteensä kahdeksan, mikä oli sopiva määrä. Kaikki tanssivat ja lauloivat. Tavalliset laulut hoituivat ilman äänentoistoa, joten laulujen sanoja oli hankalahkoa seurata. Onneksi kappaleet löytyivät käsiohjelmasta ja sitten niitä olikin helpompi seurata. Hienoimpia hetkiä koko speksissä olivat acapella-esitykset kapellimestarin johdolla. Thorax ansaitsee paikan sydämessäni etenkin siksi, että yksi lauluista käsitteli teetä.
Nu passar det med en kopp te
Ögonlock lyfter läppar börjar le
--
Grönt te, svart te
Örtte, vad det nu sen e (Toim. huom. Sitä minäkin ihmettelen!)
Från A cappella modell T (text: Ante, Medicinare Spexet Thorax)
Tansseja oli suhteessa vähän ja tässä TLKS taitaa viedä voiton (no joo, oli heilläkin kaksi miestanssijaa ja miesnäyttelijätkin tanssivat). Puvustus oli hienoa ja lavastukselle täytyy antaa pisteitä erityisesti kuumailmapallosta, jolla Indiana Jones saapui paikalle. Taustakankaan Taj Mahalkin oli hyvä tulkinta oikeasta.
Suurin ero muihin näkemiini spekseihin oli tällä kertaa loppuaplodien jälkeiset laulut ja huudot. Koko speksijengi istui laulamaan ilmeisesti perinteistä tähän tämä loppui –lauluaan. Tuntui, kuin olisi ollut jonkin ison kuoron konsertissa. Kaikki lauloivat todella hyvin, eikä soraääniä kuulunut (tosin sävelkorvani on vähän kyseenalainen). Lauluja tuli vielä pari ja tunnelma oli yhä katossa. Aivan viimeiseksi seurue puhkesi huutoihin: ”Ni är dödä, jättedöda” Taidettiin vielä aivan viimeksi huudella yleisön sukupuolisesta suuntautumisestakin.
Speksi on Thoraxilta iso ponnistus, kandiseurassa on n. 200 jäsentä ja kiertueellakin näytti olevan 60-70 tyyppiä. Viihdyin todella hyvin, vaikka en kaikkea ymmärtänytkään. Suomenruotsalainen ääntämys se vaan on niin selkeää, melkein kuin suomea ruotsi sanoilla. Paitsi tietysti maharadja, joka puhui ruotsia intialaisittain viiksiensä takaa. Ota siitä sitten selvää. Täytyy mennä toistekin, suosittelen.
Taustalla vilahtaa Indianan kuumailmapallo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti