Ruotsi suoritettu

Intermediate kurs i svenska för utbytesstudenter loppui tenttiin torstai-iltana. Olin palannut Suomesta ongelmitta jo keskiviikkona voidakseni treenata vähän lisää epäsäännöllisten verbien taivutusta ja muuta tärkeää. Kerroin Birgitalle opiskelemistani asioista, kuten töras(törs, tordes, torts)-verbistä. Motivaationi laski kummasti hänen se, ettei hän aluksi tajunnut ollenkaan, mistä puhuin. Sitten sanoin, että se on sama kuin våga eli uskaltaa. Siihen Birgitta nauroi, että sellaista kieltä ei löydä kuin Astrid Lindgrenin kirjoista ja lisäsi, että tokihan siitä hyötyy, jos niitä aikoo ruotsiksi lukea. Tulisin kohtaamaan ongelmia, mikäli aikoisin puhua jonkun paikallisen nuoren kanssa ko. verbillä. Kirosin kurssimme jälleen kerran maanrakoon.

Ruotsinkurssa kuvaa parhaiten sana ristiriitainen. Alku oli lupaava, mutta jo pääsykoe (hah) oli aivan liian helppo. Oppikirja taas koostui selkokielelle tehdyistä ruotsalaisista klassikkokirjoista. Tarinoihin oli valittu kammottavia aiheita: perheväkivaltaa ja naiseen kohdistuvaa väkivaltaa. Opettelimme siis noin kaksikymmentä erilaista sanaa lyömiselle ja lyönneille. Ja millaisilla välineillä voikaan lyödä. Kirjan tehtävät olivat sitä tasoa, että etsi kirjailijan nimi. Tekstit sentään olivat ihan kohtuullisia, joskus jopa haastavia. Tehtävistä lopulta tein enää kielioppitehtävät, sillä luetunymmärtämistä ei juurikaan ollut. Kuullunymmärtäminen jäi vähemmälle siitä syystä, ettei tietokoneeni hyväksynyt levykettä, vaikka ohjeiden mukaan sen piti toimia. Kurssilla keskustelimme aika vähän ja saimme tehdä läksynkuulustelut yhdessä parin kanssa. Substantiivien taivutuksesta ei tosin ole oikein mitään keskusteltavaa, se nyt joko on tai ei ole joku ryhmistä 1-5.

Ei kurssi kokonaisuudessaan kauhea ollut. Opettajallamme oli hyvä huumorintaju ja hän kertoili paljon ruotsalaisesta kulttuurista ja yhteiskunnasta. Hän jopa tarjoili laskiaisen aikaa smoolantilaisia laskiaispullia. Tunneille oli yleensä kiva tulla, sillä vartin tauolla ehti edes vähän näkemään muita tyyppejä. Jouduimme tekemään suulliset esitykset ajankohtaisesta aiheesta ja siinä joutui kuitenkin vähän pinnistelemään. Kirjoitimme myös muutamia aineita, tosin vähän lepsuista aiheista. Lopulta annoimme vielä opettajallemme Ille kukkakimpun, sillä hänen persoonansa oli tärekä osa kurssia.

Kukkia opelle

Tentissä kysyttiin palautetta ja yritin kirjoittaa mahdollisimman todenmukaisesti. Tarjolla olisi ehkä voinut olla vielä yhden tason korkeampi kurssi. Olisin varmasti tehnyt enemmän tehtäviä, jos olisin kokenut ne tasoltaa mielekkäämmiksi. Tentti jatkoi samaa helpohkoa linjaa. Ei kysytty vaikeita epäsäännöllisiä verbejä. Sai etsiä vastauksia johonkin todella helppoihin kysymyksiin tekstistä. Piti yhdistää tekstipätkä ja kirjailija. Aineessa pääsi sentään vähän valloilleen kertomaan maaseudun ja suurkaupungin hyviä ja huonoja puolia asuinpaikkana.

Nyt on ruotsin kielen jutut tältä vaihtokeväältä suoritettu. Olin pettynyt kurssiin, sillä odotin siltä enemmän. Toisaalta oli mukavaa, ettei vaatimustaso ollut liian korkea. Saatan vielä yrittää korottaa virkamiesruotsin suullista koetta, mutta sen jälkeen annan kielen vain olla ja tulla aina tarvittaessa. Ehkä luen vielä kirjoja ja katson telkkaria, mutta kielikurssit ovat ohi ainakin tältä erää. Seuraavana haasteena on palauttaa englanti mieleen, sillä sen aktiivinen sanavarasto on rupistunut huolestuttavasti. Kielten opiskelu on hauskaa, kun se ei ole pakonomaista pänttäämistä vaan se tulee kuin huomaamattaan.