Askkaos

Äiti ja Roosa eivät siis koskaan päässeet lähtemään Ruotsiin, joten heräsin perjantaiaamuun ilman suunnitelmia. Kunnon teekupilliset vähän piristivät, mutta mieli oli apea vailla päämäärää. Luin päivän Göteborgs Postenia ja siellä esitelty komissaatio Vinterin Göteborg innosti vähän. Haluan nähdä vielä kaupungin eteläkärjen hiekkadyynit. Birgitta kertoi, että sinne voisi pyöräillä. Todellinen päivänpiristäjä oli kuitenkin äidin puhelu, sillä sovimme, että voisin mennä kaupunkilomalle hotelliin, joka oli varattu minulle. Siitä joutuisi joka tapauksessa maksamaan suuren osan. Johan tuli kinttuihin vipinää, kun pääsin sittenkin pakkaamaan.

En ollut kuitenkaan ainoa, jonka suunnitelmat menivät mönkään lentokiellon takia. Sannillekin piti tulla kaveri vierailulle Suomesta. Yhdistimme sitten voimamme ja keksimme kaikkea kivaa. Kävimme Göteborgin kaupunginmuseossa aistimassa kaupungin historiaa. Paukahdimme suoraan jonkun näyttelyn avajaisiin ja meille oli jäänyt vielä tarjoilujakin. Kunnon kuokkavieraina nappasimme koktailpaloja ja vissyvettä, ei se sentään sen ihmeellisempää ollut.

Sanni, minä ja meidät tänä viikonloppuna yhteen saattanut tupruttaja.

Menimme myös Luonnonhistorialliseen museoon, joka olikin sitten menestys. Hyönteisnäyttelyt olivat aikansa eläneitä ja ötökät tietenkin ällöttäviä. Malaria- ja unitautivitriinit herättivät lisäkysymyksiä, joihin tekstit eivät osanneet vastata. Päätimme siirtyä suoraan yläkerran täytettyjen eläinten osastolle. Australialaiset otukset olivat valtavan pelottavia kuolleinakin. Kammottavia eläimiä olivat lentävät koirat, joita en pystynyt edes katsomaan sekä sellaiset dinosaurusten jälkeläisiltä näyttävät panssarioliot. Apinoista puhumattakaan. Seepra oli niin elävän ja kauniin näköinen. Sen turpaa olisi melkein tehnyt mieli silittää. Afrikannorsu ja kirahvi olivat valtavia, kuten myös hirvi. Museon erikoisuus oli kuitenkin maailman ainoa täytetty sinivalas. Kyseessä oli vain poikanen, mutta sekin täytti koko huoneen. Aiemmin valaan suuhun oli päässyt, mutta tarinan mukaan joku pariskunta oli pysäytetty mahasta intiimillä hetkellä. Nyt suu oli suljettu.

Hotelli itsessään oli todella mukava. Hintaan kuului totta kai suosikkini: hotelliaamiainen. Tämän lisäksi saatoin käyttää hotellin kuntosalia ja rentoutumisosastoa saunoineen. Huoneesta löytyi telkkari ja vedenkeitin sekä langaton netti. Otin tietysti kaiken ilon irti. Sain siis jotain kompensaatiota, mutta eihän silti seuralaisten puuttumista korvannut.

Elämme jännittäviä aikoja, ystäväni. Kai nyt on aika paljastaa vähän ensi viikon suunnitelmiani. Olisin lähdössä Suomeen pikavisiitille torstaina. Lennot oli jo kauan sitten buukattu ja enää piti olla jäljellä pakkaaminen. Nyt selaan tunnin välein eri lähteitä tuhkapilven tilasta. Hyvähän minun on olla täällä Ruotsissa, kun täältä pääsee oikeasti poiskin. Hankalaksi tilanteen tekee se, etten tiedä, avataanko lentoliikenne ennen torstaita tai torstaina. Jos en käytä meno-paluun ensimmäistä osuutta, normaalitilanteessa lippu mitätöityy. Travellinkille lienee turhaa soittaa ja sähköpostivastaus luvataan kahdessa arkipäivässä. Samaan aikaan lippujen hinnat kallistuvat ja laivojen hyttipaikat menevät. Minun varmaan pian täytyy tehdä niin, että ostan takaisinmaksettavan junalipun ja varaan halvimman naispaikan laivasta. Siinä tapauksessa menetän vähiten rahaa, jos ilmatila avataan ennen torstai-iltapäivää. Kukakohan mahtaa olla tässä tilanteessa etuoikeutettu paikkaan lennolla? Se, joka on odottanut lentoaan torstaista vai se, jolla on lippu juuri kyseiselle lennolle…

Minulla on nyt todella monta syytä, miksi haluan takaisin Suomeen. Eikä vähiten tämä peruuntunut tapaaminen. Kummallisinta on tämä, etten oikein tiedä, olenko jumissa vai en.

En käytä enää koskaan sanontaa ei kahta ilman kolmatta. Koputan vain puuta, pelkään pahinta ja toivon parasta.