Lunkisti Lundissa

Rakas virtuaalipäiväkirja,
emme ole tavanneet hetkeen. En ole kuitenkaan hylännyt sinua saati löytänyt jotakuta toista. Olen vain kypsytellyt päässäni ideoita tulevia yhteisiä hetkiä varten. Nyt saat kuulla rennosta viikonlopustani Lundissa, Skånessa.

Lähdin Lundiin tapaamaan partioystävääni Lovisaa, johon tutustuin viime kesänä Islannissa Roverway-leirillä. Seuraavan kerran samainen leiri järjestetään Suomessa ja se on mahtavaa! Mutta mahtavaa oli nyt Lundissakin, tosin rauhallisella mahtavalla tavalla. Matkani alkoi junalla Göteborgista ja sain kiittää onneani, että olin ostanut paikkalipun. Vaunujen käytävät pullistelivat väkeä eikä kahvilakärry päässyt kulkemaan lainkaan edestakaisin. Se ei minua haitannut, sillä kunnon wannabe-ruotsalaisena olin ottanut omat eväät. Jossain leipien mutustelun, virkkaamisen ja musiikinkuuntelun välissä nukahdin ainakin tunniksi.

Perillä Lundissa Lovisa oli minua vastassa ja kävelimme läpi sumuisen kaupungin hänen kotiinsa. Keskustassa oli paljon tunnelmallisia, pieniä vanhoja taloja, joiden ikkunoista saattoi kurkkia toisten elämää. Lovisa asuu Tuna-nimisessä kaupunginosassa ja vieläpä talossa, joka oli valmistuessaan 60-luvulla Lundin pisin talo. Katselimme valokuvia Islannista ja muistelimme viime kesää. Toki siitä tuntuu olevan ikuisuus, mutta kuvien kautta muistin taas, miltä rikinkatkuinen maastatulviva kaasu tuoksuu. Ja miltä tuntuukaan, kun istuu kuumassa lähteessä, johon virtaa eri suunnista kylmää ja kuumaa vettä. Ja miten olenkaan voinut unohtaa, että avatessaan suunsa puhuakseen Ulfjotsvatnin leirialueella sai leipäläpensä täyteen pieniä rasittavia kärpäsiä. "There ain't no flies on us..." Mieleeni tulvii aina vain lisää muistoja.

Demonstroimme, mitä pitää tehdä maanjäristyksen sattuessa: Duck, hold, cover!

Lauantain aloitimme rennosti käymällä kaupungissa. Kiertelimme kaupungin suhteellisen pientä keskustaa toimittamalla vähän asioita ja kahvittelemalla. Ilma oli keväisen lämmin (ainakin verrattuna pohjoiseen Göteborgiin) pienestä sateesta huolimatta. Lovisa totesi, että on hauskaa, kun partiolaiskaverit kävelevät aina mieluummin kuin kulkevat bussilla, vaikka sateessa. Käveleminen oli todella ihanaa, sillä Göteborgissa käytän paljon julkisia kävelemisen sijaan. Ehkä aloitan pian kävelykamppanjan ja yritän hypätä pari pysäkkiä ennen pois ratikasta.


Lauantai-ilta oli pyhitetty paikalliselle Kuorosodalle, joka oli mukavasti nimetty vähemmän sotilaallisesti Körslagetiksi. Tai niin luulin, kunnes tarkistin slagetin merkitykset sanakirjasta - (meri)taisteluhan oli kyseessä. Kisassa oli mukana girlpower-, hevi-, pop- ja kansanmusiikkikuorot sekä muita vähemmän profiloituneita kuoroja. Kyseessä oli ensimmäinen jakso, joten saatan vaikka seurata kisaa toistekin. Illan toinen ehdoton suosikki oli vanha tuttu Saaristolaislääkäri, joka sattui olemaan molempien seuraama ohjelma. Lovisalla oli kaikki tuotantokaudet (säsong) dvd:nä ja katsottuamme kaksi jaksoa (avsnitt) päätin, että tämä boksi on saatava. Sarja on suorastaan legendaarinen ja sitä oli hauska katsoa tekstettynä ruotsiksi. Öljykangastakkihan minulla on jo, enää pitää löytää pooloneule kokoa XXL - voila, aito Skärgårdsdoktorn-tyyli on valmis. Lisätään paljon teitittelyä, menneisyys Afrikassa, ennakkoluuloja uutta tulokasta kohtaan ja koululuokka huutelemassa Jungeldoktornia. Kaikille Doktorn Johan Steenin faneille tiedoksi: tänä vuonna on ilmestymässä elokuva Saaistolaislääkäristä.




Sunnuntaina suuntasimme lämmittelemään viidakon lämpöön. Kasvitieteellisen puutarhan kasvihuone oli kuuman kostea kokemus. Kasvien lisäksi löysimme veikeän vihreän liskon, limaklöntinnäköisen sammakon ja paljon hassuja palleromaisia lintuja. Kasvien vehreydellä oli rauhoittava vaikutus. Kasvien lisäksi puutarhalla oli tarjota pääsiäismunanäyttely, jossa myös maalattiin vahatekniikan avulla munankuoria. Näyttelyn pääsiäismunat olivat todella hienoja. Osa niistä oli värjätty ihan kasvivärein. Pieni pääsiäisintoilija heräsi taas sisälläni. Saa nähdä, mitä tästä taas seuraa...





Viimeisenä kohteena meillä oli Kulturen-museo, joka on itseasiassa aika suuri monta taloa kattava erilaisia kulttuurinäyttelyjä sisältävä kokonaisuus. Määränpäämme oli kansantaidetta ja -designiä käsittelevä näyttely, mutta itse museorakennus ja näyttelyn kyltit olivat hienompia kuin itse näyttely. Itse näyttely oli aika sekalainen, mutta kyllä kaikenlaisten keksintöjen pällistely oli ihan mukavaa. Löysimme myös neulegraffiteja ja neuleilla koristellun polkupyörän. En kyllä vielä oikein pystynyt innostumaan neulegraffiteista, vaikka muuten kyseinen käsityömuoto onkin sydäntä lähellä.

Aurinko helli läsnäolollaan viimeiset tuntini Skånessa. Aion kyllä palata vielä vaikean ärrän kotiseudulle. Viimeistään Jamboreelle 2011. Lovisakin tulee. Ja Ystadissa on pakko päästä käymään. Aion laittaa jonkun nolon Wallander-t-paidan ja osallistua opastetulle Kurtin kierrokselle ja tottakai kysellä jokaiselta vastaantulijalta Mankell-faktaa. Jos fanitan, teen sen tosissani.




Junailtuani takaisin Göteborgiin kävin kaupassa ja ostin pääsiäisliljoja eli narsisseja. Tästä se lähtee!