perjantai 12. maaliskuuta 2010

Läpi harmaan arjen pakon voimalla

Blogivierailijan poistuttua syvästä Etelästä tilalle jäi vain ankea harmaus. Ja iso kasa tunnusteltavia niveliä. Meillä oli reumaviikko, joka koostui pienistä luennoista, nivelstatuksen harjoittelusta, ilmaisesta kahvista/teestä ja ruotsin puhumista vaatineista tilanteista. Kaikesta selvittiin, vaikka en sitten lopulta jaksanutkaan (vapaaehtoiseen perjantaiaamun) potilasvesijumppaan (bassängträning). Idea oli kuitenkin äärimmäisen hyvä ja olisi ollut hauska kokeilla selkärankareumaatikkojen jumppaa. Opettaja lupaili sen olevan tiukkaa treeniä.

Ryhmämme sattui jakautumaan kahtia niin, että minun ryhmässäni oli, kurssitoverin sanoja lainaten, Nordisk trio. Tämä kaikkien mahtavien vitsien kolmikko, suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen, pääsi yhdessä haastattelemaan potilasta. Natiivit skandinaavit saivat hoitaa kysymykset potilaalle ja minä vastailin opettajalääkärin teoriakysymyksiin parilla sanalla. Kynnys muodostaa lauseita muiden kuullen on korkea. Onneksi joskus joutuu vain yksikseen haastattelemaan potilaita. Pakko tekee ihmeitä.

Torstaina jouduin pitämään ruotsin kurssilla suulisen esityksen jostain lehtijutusta. Olin etsinyt sopivaa artikkeliä jo useamman viikon, mutta mikään ei tuntunut sopivalta. Lopulta löysin samana aamuna artikkelin paralympialaisiin osallistuvasta miehestä. Nyt sekin paha pakollinen on ohi. Vielä odottavat valmistumistaan kolme ainetta aiheinaan lapsuuteni ennen koulua, kuvailen vanhempiani ja "Mitt yrkesval". Lycka till!

Arjen harmauteen oli myös upotettu pakollisia kotitöitä kuten pyykkäämistä ja ruuanlaittoa. Ylijääneen muusin kaveriksi löysin Icasta Ville Vallattoman prinssinakkipalleroita ja Hemköpin valmisruskeakastike sai kelvata kyytipojaksi. Yritin kysellä Villen nimeä ruotsiksi huonolla menestyksellä, sillä englanninkielistäkään versiota en tunne. Joka tapauksessa vallaton nakkimannekiini ja eksoottiset nakit piristivät mustan ja valkoisen välimaastossa vietettyä loppuviikkoa.


Etualalla myös vallattoman hyvin teemaan sopivasti peukkunivel

8 kommenttia:

  1. Toi on joo ikävintä, kun tulee vieraita ja on superkivaa ja sitten ne lähtee. Iskee aika voimalla vasten kasvoja. tuntuu jopa vähän siltä, kuin taantuisi. Mutta se tunne lievenee ja toisaalta mieti Vernis, että ihan just ollaan toukokuun lopussa! :D

    Suo tervehtii Limeridk ja tunteiden vuoristoradalla matkannut/matkaava Kaisa

    VastaaPoista
  2. ville vallaton on englanniksi Dennis the Menace :D ruotsiksi valitettavasti en tiä. mut noi nakit sais tulla suomeenki, Ediki tykkäis niistä treenauksen lomassa! t:ona
    p.s. Kiitti kortista !!!

    VastaaPoista
  3. Katselin ensin tuota nakinpalaa, että miten niin peukkunivel..
    t. vieraileva stara.

    VastaaPoista
  4. Kohta ollaan tosiaan toukokuussa ja kyllähän tässä on kaikenlaista jäljellä. Ja huomenna piristää vohvelikestit suomalaisten kanssa. Että pohjalta on suunta vain ylöspäin :D

    VastaaPoista
  5. Kiitos, Ona! Nää on näitä elämän Suuria ja Tärkeitä tietoja. Nakkipallerojen ehdoton etu tavallisiin nakkeihin on se, ettei niitä tarvii pilkkoa. Olisivat varmaan koirapiireissä hittejä :D

    VastaaPoista
  6. Toivottavasti se nakki ei oo ollu peukkunivel. Ei ainakaan raksunut syödessä siihen malliin ;) Yritin kirjottaa tarkasti, mikä nivel oli kyseessä, mutta tuli tenkkapoo vastaan. Ei oo peukussa DIPiä eikä PIPiä, joten oisko kyseessä vain IP? Kaikki anatomian ihmelapset, vetoan teihin, kun ystävämme googlekaan ei tuonut ratkaisua.

    VastaaPoista
  7. kävelevä (ja ehkä vähän myös oikeeki) ei paljastanu vastausta kyseiseen kysymyksee, mut muistelisin et se oli ehkä vaa IP sit...-nata

    VastaaPoista
  8. Ootko sä se (ihmelapsi) vai viittaatko johonkuhun, jonka luulen sen olevan? Luotan suhun kuin karhupainijaan, joten sovitaan, et se on IP.

    VastaaPoista