Galna Dagar - Hullut Päivät

Tänään alkoi keuhkotautien ja allergologian kurssi. Oppiaine oli jakanut jo ennakkoon kansiot, joissa oli materiaalia kurssia varten. Ensimmäisellä sivulla kuvailtiin myös pelottava sitt-in. Tehtävänäni on siis tällä viikolla haastatella ja tutkia keuhkotautipotilas ohjaavan lääkärin läsnäollessa ja seuratessa koko tapahtumaa. Onhan tätä Suomessakin tehty propen kurssilla, mutta se oli ensimmäinen kerta ja mukana oli papereita enkä puhunut ruotsia. Onneksi vierustoverini pudotti tänään maanpinnalle sanomalla, että ei siihen ole varattu kuin kymmenen minuuttia, että kyselet vähän tupakoinnista ja kuuntelet keuhkoja. Olen myös tällä kertaa yrittänyt valmistautua niin paljon kuin voin kansion materiaalien avulla. Onneksi tämä istuskelu on jo huomenna, ettei tarvitse kaikkia yöunia "menettää".

Vähän itsevarmuutta tuli tänään onneksi toisessa pressure based learning -tilanteessa. Yksi opettaja piti meille valtavan hyvän keuhkoröntgenkuvien tulkintaopetuksen. Hän aloitti iskemällä karttakepin ensimmäisen käteen ja heijastamalla taululle normaalin kuvan. Siitä piti sitten näyttää eri rakenteita. Jouduin kaikkien muiden tavoin lavalle. Kyllä tulivat Skärgårdsmedicin och kultur -kurssin kokeeseen päntätyt sanat taas tarpeeseen. Parhaalta tuntui se, etten jäänyt sanattomaksi. Vaikka en tiennyt jotain kohtaa, esitin opettajan mielestäkin hyvän vastakysymyksen. Pieniä voittoja.

Koulupäivän jälkeen lähdin hankkimaan rautatieasemalta junalippuja ensi viikonlopuksi Lundiin. Matkalla päähäni pälkähti ajatus palkita selviytymistäni hieman ostoksilla. Löysin aivan ihanan pipon, josta myyjäkin sanoi, että onpa söötti. Kommentoin siihen, että joo, oikea löytö. Kun aikaa bussin lähtöön oli vielä reippaasti, päätin uskaltautua ensi kerran (sic!) ostoksille teekauppaan. Valkoista teetä oli kulunut pussimuodossa jo lähes kaksi pakettia, joten oli aika siirtyä irtopuolelle. Kyselin teelaatuja ja minulle tarjottiin hedelmäisiä versioita. Sitten hoksasin kysyä valkoista teetä ilman hedelmiä ja sitä löytyi. Mitään sen kummemmin ajattelematta pyysin sata grammaa. Tyttö alkoi täyttää pussia ja teetä vain meni ja meni sataan grammaan. Valkoinen tee on aika isolehtistä.

Pipo oli siis puoleen hintaan, sillä talvi on markkinatalouden mukaan päättynyt aikaa sitten. Sata grammaa teetä maksoi puolet pipon hinnasta. Nyt vaan äksät ja yyt peliin, tästä saisi mukavan ala-/yläasteen matikan tehtävän. Tarinan opetus on kuitenkin se, että minun on opeteltava uudestaan ja uudestaan kysymään, mitä asiat maksavat. Kerran olin tilata kolmen sadan euron päivä Tukholmassa -risteilyn mitään kysymättä. Nyt ostin kolme kertaa normaalia kalliimpaa teetä. Toisaalta kilohinta on varmasti halvempi kuin ostamalla Liptonin valkoista teetä muovikolmioissa.

Muotibloggaamista vol. 2, badhairday eikä yhtään vaatetta, jota kannattaisi esitellä.