Tunturiraportti Åresta

Lähtö lauantaina 27.2.
Matkustin junalla Göteborg-Åre välin makuuvaunussa. Hytissä oli kuusi vuodetta, jotka pedattiin itse. Tarjolla oli tyynyliina ja penkin selkänojasta irrotettava tyyny, villaviltti sekä pussilakana, jonka sisään pääsi kuin muovitaskuun. Matka sujui joutuisasti, mutta matkalaukut kaatuilivat kesken kaiken ja osa kanssamatkaajista jäi Sundsvalliin neljältä. Päästyäni perille vain 45 minuuttia myöhässä pääsin toteamaan, kuinka keskellä Åren kylää rautatieasema sijaitseekaan. Noutajani oli toisella puolella asemaa, joten ystävällinen junahenkilökunta oli jo tarjota aamupalaa ja kyseli, onko minulla kyytiä.



Ensimmäiset päivät maltillista hiihtoa
Aluksi lähdimme varman päälle ja hiihdimme valaistulla metsäladulla. Onneksi sieltäkin löytyi temppurata hiihtotaitojen hiomiseen. Kantti ei vielä riittänyt "pystysuoran" mäen hyppyriin, vaikka Jaakko sieltä laskikin huojuvilla murtsikkasuksilla parikin kertaa esimerkillisesti. Toisena päivänä lähdin itsekseni korkeammalle tunturiin hiihtämään. Kartan puuttuessa hiihtely jatkui hyvin merkittyjä ja huollettuja latuja.

Koiria tuli useampikin vastaan vetopuuhissa. (Toim. huom. Koirakuvia yleisön pyynnöstä)
Lillåstuganista tuli sijaintinsa ja eritoten mahtavien vohveleidensa ansiosta kantakuppilani. Tämä saattoi myös johtua pannussa tarjoillusta teestä ja posliiniastioista.
Koko viikon rouhein suksilöytö Lillåstuganilta myös.

Mäkeen
Kai sitä ihmisen aina viiden vuoden välein täytyy kokeilla mäenlaskua, joten minäkin päätin sitten vuokrata laskettelusukset ja pistää kypärän päähän. Mycket lätt -mäki oli se, mistä oli syytä aloittaa, mutta loppujen lopuksi se osoittautuikin aika lällyriksi. Hieman liian lyhyiksi valitut sauvat saattoivat myös vaikuttaa siihen, että lykkiminen ei oikein maistunut. Oli aika siirtyä lätt-tasolle. Hississä meneminen muistui hyvin ja alaskin pääsin joka kerta (ilman, että olisi tarvinnut ottaa sukset pois jalasta tai että snöpatrol-mies olisi tullut noutamaan moottorikelkalla).

Hiihtosäiden ja sauvojen kermaa.

Tellutesti
Yhden välipäivän jälkeen oli jälleen aika kokeilla jotain uutta. Tai olihan ajatus telemarkista kytenyt jo viime vuoden Jerisjärvi-Pallas-Hetta-vaellukselta lähtien. Marssimme molemmat nyt yksissä tuumin suksivuokraamoon tellujen kuvat silmissä ja odottelimmekin sitten viittä vaille hissien avautumista muiden viiden ihmisen kanssa. Käännösten hoksaamiseen meni useampi lasku ja opettaja antoikin joka kerraksi uuden tehtävän. Niitä olivat mm. painonsiirron opettelu ja kyykyssä laskeminen. Välillä peppu ja kankku kävivät maassa, mutta loppujen lopuksi jokunen lasku onnistuikin muistuttamaan telemark-käännöstä. Se tuntui kyllä hienolta.

Kärsivällinen hiihdonopettaja ja alla työn lopputulos.