Snökaos!

Lumisade jatkui reippaana koko lauantain. Birgitta toisteli jatkuvasti, että nyt jäämme lumen saartamiksi. Siihen kuuluu yhdessä todeta perään, että ei haittaa, voimme syödä kaiken ruuan kaapista ja katsoa telkkaria tai kääntää kylkeä. Ja nauraa leppoisasti perään. Kuuntelimme ja katselimme koko päivän eri lähteistä, miten kattoja on romahtanut lumen alta. Kaikkien alojen erikoismies Nikolai Tolstoi kertoi kerta toisensa jälkeen radiossa, että kattojen pitäisi kestää enemmän lunta kuin nyt on tullut. Huolestuneille annettiin ohjeeksi tarkkailla ovia ja ikkunoita ja mikäli niiden avaaminen kävisi jotenkin entistä vaikeammaksi, tulisi hälyyttää apua.

Tyyntä myrskyn jälkeen

Sunnuntaina paistoi jo aurinko, vaikka pakkanen laskikin kirpakkaan -10 asteeseen. (Ei se nyt paljoa ole, mutta täällä kuitenkin on). Oli valtavan hyvä ulkoilusää ja kutsuin Sannan tänne käymään. Saarella vaikutti todella rauhalliselta eikä lumimyräkästä ollut jälkeäkään, kiitos nopean toiminnan aurausjoukkojen. Kaikki piti olla kunnossa ja kävin hankkimassa päivällistarvikkeitakin. Sitten alkoikin kaupungilta kuulua kummia - raitiovaunut eivät kulkeneet. Kärsivällisesti Sanna jaksoi odottaa ratikkaa, mutta lopulta näytti siltä, että vaikka tänne olisi päässytkin, poistulo ratikan osalta olisi epävarmaa.

Kaupungin kaaoksesta autuaan tietämätön satama

Huomenna ennen kouluunlähtöä täytyykin sitten tarkistaa kaikki mahdolliset lähteet liikennehäiriöiden varalta. Lisää lunta on luvattu ja Birgitta lupasi kirjoittaa minulle kouluun poissaololapun, jos en pääsekään sinne asti. Ruokaa on nyt kaiken varalta enemmän kuin koskaan, että eiköhän täällä pärjätä.