Tervetuloa Keväistymisilmiön ruokablogiekstraan!

Täällä ei nyt kokata uskomattomia marsipaanikakkuja tai sulateta vaahtokarkkeja. Täällä yritetään pureutua ruotsalaiseen ruokakulttuuriin vaihto-opiskelijan silmin. Onko olemassa muutakin kuin Ikean lihapullat?

Raaka-aineet

Olen testannut tähän mennessä seuraavat kaupat: Ica, Coop, Hemköp, Tempo ja Lidl. Viimeisimmästä voisin mainita ainoastaan sen, että hevi-osasto on siellä edullisin. Miinuksena on laktoosittomien tuotteiden puute. Kaikkien muiden kauppojen laktoosittomien tuotteiden valikoima on yllättänyt hyvin positiivisesti. Olen nauttinut maitoa, jugurttia ja creme freshiä. Erilaisia kermojakin löytyy, mutta kermaviiliä en ole toistaiseksi saanut käsiini. Olisi mukavaa tehdä kastiketta kermaviilistä, sillä siinä on kuitenkin huikeasti vähemmän rasvaa kuin creme freshissä. Voitko kuvitella minun sanovan näin? (Voin kuvitella, mitä lukiokaverini ajattelevat nyt... Mieleen muistuu yksi voita lusikalla -tapaus, mutta ei siitä sen enempää.)

Leipä on onneksi lähellä suomalaista, joten ei joudu kärsimään vitivalkoisesta paahtoleivästä eväänä. Ruotsalaiset moniviljaleivät ovat rautaisannos siemeniä. Jos hampaat kaipaavat jotain sitkeämpää, tarjoaa Fazerin paikallinen leipomo jotain kotoisaa ruisleipää muistuttavaa. Kun oikein tekee mieli rouskuttaa, valitsen näkkärin. Falun-näkkäri on ainoa, mitä olen kokeillut ja se on tosi hyvää huolimatta paketin kuminauhkailuista. Nyt kaikki rasvapelkoiset korvat hörölle: Falun-näkkäristä ei voi keskustella, kumpi puoli on oikea voille. Molemmilla puolilla on ammottavia rakoja, joihin voi jää kivasti kiinni.

Lähikaupassa salaatti on Suomea kalliimpaa, joten olen ajatellut, että ehkä sen menekki ei ole suuri talvisin. Ympäristöä ajatellen ei ole kai kovin järkevää tuottaa kasvihuoneessa salaattia keskellä pimeintä ja kylmintä talvea. Ruukkusalaatti tulee Tanskasta ja siellä on toki pidempi kasvukausi kuin Suomessa ja muutenkin lämpimämpää. Irtoperunat ovat usein punakuorisia, mutta pienempiä kuin kotoisat Rosamundat. Niistä tuli hyvää muusia. Suomen kansallisruokaa, broilerfilesuikaleita, en ole vielä löytänyt. Turvauduin valmiiksi grillattuihin, pakastettuihin kuutioihin, kun oli pakko saada kanakeittoa.

Kokkailu

Olen yrittänyt tehdä mahdollisimman suuria määriä ruokaa kerralla, jottei eväitä tarvitsisi tehdä joka päivä. Siinä on myös haittansa. Samaa ruokaa on sitten syötävä päivästä toiseen, tuli siitä millaista hyvänsä. Ensimmäinen kasvispasta oli pieni moka, sillä laitoin siihen suuria valkoisia papuja, jotka eivät sitten maistuneetkaan enää neljäntenä päivänä. Makaroonilaatikko, kalapuikot ja kanakeitto sen sijaan ovat uponneet useampanakin päivänä. Lainaan Birgitan kattiloita ja niitä on onneksi paljon. Birgitta myös esitteli minulle Gyllenmustin, eräänlaisen kauravellin. Velli valmistuu maidosta ja hienojakoisesta kaurajauhosta, joka koostumukseltaan muistuttaa talkkunoita. Herkku nautitaan mukista.

Velliainekset ja itse herkku

Kun taloon on tullut uusi vuokralainen, keittiössäkin on ollut enemmän eloa. Herick kokkaa usein patagonialaista eli uppopaistettuja jauhobanaaneja, joihin kaadetaan päälle suolaa. Hän tarjoilee meille näitä lastuja ja ne ovat maukkaita. Terveellisyydestä en tosin sano mitään. Onhan niissä hedelmää. Banaanilastut muistuttavat Bossa-ravintolassa maistamiani maniokkilastuja. Olen jättänyt pöydälle laivalta ostamiani Marianne-karkkeja ja kaikki ovat kilvan kehuneet niitä. Olemme kokkailleet Lauran kanssa samaan aikaan ja yleensä keskityn enemmän puhumiseen kuin ruuanlaittoon, joten tuloksena voi olla mitä vain. Keskellä lattiaa istuu Dumle ja tapittaa ruuanlaittajia odottaen putoavaa herkkua.

Punaisen talon asukkaat

Patagonialainen

Dumle kärkkymässä

Nautiskelu

Viime sunnuntaina kävimme Sannan, toisen turkulaisen lääkisopiskelijan kanssa opiskelijapubissa brunssilla. Tapahtumalle oli perustettu Facebook-ryhmä, johon oli ilmoittautunut 150 ihmistä. Menimme paikalle tasan kahdeksitoista huomataksemme, että huone oli maksimissaan 50 neliötä ja istumapaikkoja oli ehkä kolmellekymmenelle. Onneksi olimme ensimmäisten joukossa, joten saimme pitemmittä jonotuksitta lautasemme täyteen ja saatoimme keskittyä syömiseen. Vähän meidän jälkeemme alkoi porukkaa lapata sisään kiihtyvällä vauhdilla. Jono oli jossain vaiheessa ulos asti. Siinä ei sitten hirveästi huvittanut mennä ohittelemaan ja hakemaan lisää suolaista. Tarjolla oli leipää, kinkkua, juustoa, kananmunia, mehua, kahvia, teetä ja smoothieta. Vohveleita tarjoiltiin eri jonossa ja se oli lyhyempi, joten oli pakko santsata makealla. Koko riemu maksoi 20 kruunua (2 e), joten lompakkoon jäi muutakin kuin kirjastokortti.

Sanna ja saksalaiset kurssikaverit herkuttelemassa

Brunssin antimet

Eilen oli Intetin järjestämä tilaisuus, jossa herkuteltiin laskiaispullilla (en semla, semlan, semlor, semlorna). Saimme tietää laskiaispullan historiaa kuten, että Ruotsin kunigas Adolf Fredrik kuoli syötyään laskiaispullan. Täällä laskiaispullaan laitetaan vain ja ainoastaan mantelimassaa eikä sitä säästellä. Hyviähän laskiaispullat aina ovat, mutta kaipasin hilloa. Siinä olisi hyvä syy lähteä Norjaan. Olin ilmoittautunut laktoosittomaksi, mutta Intetin puheenjohtaja ei ollut löytänyt yhtään laktoositonta pullaa. Sain tilalle toisen marsipaanijutun. Onneksi olen varautunut nykyään aina laktaasipillereillä, joten sain kaksi leivosta. Herkuttelun jälkeen luvassa oli pakollinen leikitään ja tutustutaan vähän -osuus. Kisasimme viestissä, jossa piti pukea ylleen vaatteita ja kantaa perunaa lusikassa. Meidän joukkue tuli toiseksi, mutta se ei haitannut. Oli kiva taas nähdä vähän muitakin vaihtareita.

Ida ja Sebastian

Sanni ja minä

Laskiaispullat ja laktoositon marsipaanijuttu