Tuntematon sosiaaliturvatunnus

Ruotsi antoi parastaan ja pahintaan tänään.

Pohjalta on suunta vain ylöspäin. En ole ruotsalaisessa yhteiskunnassa mitään, sen olen viime päivinä saanut tuta sisimmässäni. Toimistotädit pyörittelevät silmiään tiskien takana, kun vastaan kysyttäessä henkilötunnukseni. Se nimittäin alkaa 21... eikä se niin vain kelpaakaan ruotsalaiseksi henkilönumeroksi. Täällä nimittäin suomalaisen iloksi tuo kaiken hyvän alku ja juuri alkaa syntymävuodella. Yritä siinä sitten mutista jotain suomalaisesta sotusta. Mitä? Eikö sinulla ole Ruotsin henkilötunnusta? Tämä maa kuule pyörii henkilötunnuksilla.

Olen erilaisissa tietokannoissa jo ainakin kolmella eri väliaikaisella henkilötunnuksella. Aiheutin reippaasti päänvaivaa sisätautikurssin amanuenssille (joka muuten täällä vastaa ennemmi kliinistä opettajaa ja on erikois(tuva)lääkäri), kun yritimme opetella paikallisen MirandaEfficaPegasoksen käyttöä. Lopulta edessäni oli allekirjoitettavana paperi, jossa komeili uusi uljas henkilöllisyyteni, väliaikainen tosin. Tack, tackar, tack så mycket -fraasit tulivat taas tarpeeseen.


Täällä ollaan ja selvitään vaikka vähän kummallisemmallakin sotulla!

Huikealta tuntui, kun aamupäivän tauolla kymmenhenkinen ryhmämme marssi yhdessä amanuenssin kanssa aamukahville sairaalan kahvilaan. Talo tarjosi koko kierroksen. Tällä ryhmällä jakauduimme sitten sairaalan neljälle osastolle Allmän InternMedicin -jaksolle. Olen nyt hematologian osastolla yhden pojan kanssa ja molemmille on oma lääkäri, jota seurata. Järjestelyt vaikuttavat todella hyviltä, ainakin siihen verrattuna, mitä olen muualta kuullut. Olen toki kauhusta kankeana koko ajan ja pelkään joutuvani puhumaan jotain ja sekoavani sanoissa. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jossain välissä on osastollakin pakko avata suu, pidemmäksikin aikaa.

Mahtavin koulu-uutinen tuli kuitenkin päivän päätteeksi: osaston kierto alkaa 9.30 ja meidän tulee olla osastolla 9.15.


Kotona odotti myös kasa hengenpelastajia <3