Minulle Ruotsi ja bloggaaminen ovat kuin kerma ja kakku, ilman toista ei voi olla toista. Olen siis nyt jälleen kerran Ruotsissa, maailman toiseksi parhaassa maassa. Tänne minut tällä kertaa johdatti partio. 24.7. aloitan kaksiviikkoisen leirielämyksen Skånen pelloilla 37 999 muun partiolaisen kanssa. Heitä matkaa ympäri maailmaa lähes jokaikisestä olemassa olevasta valtiosta.
Ennen leirille pääsyä ehdimme ystäväni Idan kanssa (toivottavasti) kiertää seuraavan reitin: Turku-Tukholma-Nynäshamn-Visby-Oskarshamn-Kalmari-Kristianstad. Olemme päässeet jo hyvään vauhtiin, sillä rantauduimme Tukholmaan tänään kello 6.10 autokannen alla vietetyn yön jälkeen.
Tukholman autiot kadut olivat ihanan seesteisiä - vain muutamia työmatkalaisia ja tietenkin kaikki muut suomalaiset laivamatkustajat. Vanha kaupunki oli lähestulkoon yksin meidän, sinne muut eivät vielä seitsemältä olleet eksyneet. Aamupalapaikaksi valikoitui sattumalta mahtava Albert & Jack -kahvila&deli Skeppsbronin lähistöltä. Myöhemmin huomasimme kyseessä olevan melko laajan ketjun, mutta väliäkö tuolla - eihän kyseessä ollut ainakaan Väinön kahvila. Tuoreet sämpylät, kahvit ja pullat mahassa lähdimme etsimään Nobel-museota.
Vanhankaupungin kaarevat kujat houkuttelivat eksymään, mutta kahden matkaoppaan avulla löysimme museon. Matkan varrella piti toki ikkunashoppailla joka välissä. Nobel-museo oli sopivankokoinen ja kivasti toteutettu museo. Hyvää jatkoa Nobelin rauhanmuseolle Oslossa. Tietokoneilta pääsi tutustumaan kaikkiin Nobelin palkinnon saaneisiin ja kyllähän sieltä muutama tuttu naama löytyi. Mielenkiintoisin osa museota oli näyttely, johon oli kerätty eri nobelistien henkilökohtaisia esineitä. Perinteisten kirjoituskoneiden, suurennuslasien ja fysikaalisten kojelaitteiden lisäksi vitriineistä löytyi mm. Martti Ahtisaaren sotainvalidilta saama karhupatsas ja helicobakteerin löytäjän tarinasta tehty sarjakuva. Museo oli inspiroiva kokemus. Ei siksi, että haaveilisin erityisesti palkinnosta, vaan siksi, että sinne on keskittynyt monia hienoja oivalluksia tehneitä ihmisiä, jotka peräänantamattomalla työllään ovat auttaneet ihmistä. (no joo, eivät ne ihan kaikki ole tosiaan ole olleet vain hyödyllisiä esim. DDT, mutta kuitenkin)
Museoelämyksen jälkeen jatkoimme herkuttelulinjalla. Läheinen Stockholms stadmissionen Grillska huset tarjosi hinta-laatusuhteeltaan erittäin hyvää ruokaa. Miljöö oli myös miellyttävä, istuimme valtavan ison pöydän reunalla muiden turistien kanssa. Katselimme kaihoten pienen ruotsalaispojan lettuannosta, mutta syötyämme vatsamme täyteen niille ei jäänyt enää tilaa.
Huomenna jatkamme tarkan suunnitelman mukaisesti Gotlantiin. Maailman toiseksi parhaan maan ihastelu jatkuu siis. Vi hörs!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti