Nyt on paratiisiimme luikerrellut käärme. Visbyn rauhallinen ja pittoreski mielikuva koki kovan kolauksen Fängelset-hostellin myötä. Sympaattinen vanha vankila muuttui iltaisin paheelliseksi nuorten bileluolaksi. Ensimmäisenä iltana musiikki sentään lakkasi yhdeltätoista kuten luvattiin, mutta seuraavana iltana musiikki loisti poissaolollaan - tilalle saimme kännistä ölinää ja huutoa.
Toinen päivämme Visbyssä käynnistyi sateisena, mutta emme antaneet sen haitata. Museokierrokseen kuului Gotlannin lääninmuseo ja taidehalli. Molemmissa viihtyi hyvin ja sai rahoillen vastinetta. Välissä söimme lounasta: uuniperunaa Skagen ja paikallisherkkua, sahramipannukakkua. Nam! Vatsat pulleina oli hyvä vaellella kapeita katuja, vieriminen alamäkeen kädet taskussa olisi myös onnistunut.
Sumu saapui mereltä ottaen kaupungin kylmänkosteaan syleilyynsä. Päätimme mennä synttäreideni kunniaksi elokuviin, katsomaan ruotsalaista pätkää tietenkin. Kronjuvelerna vaikutti ihan sympaattiselta tragikomedialta, jossa oli paljon kauniita värejä, vastakohtia ja hullunkurisia hahmoja. Valitettavasti emme koskaan nähneet elokuvaa loppuun - sähköt katkesivat.
Ulkona oli alkanut myrskytä. Salmat räiskyivät ympäriinsä ja ukkonen jylisi. Kerran salama iski todella lähelle. Mutta meidän oli vain uskaltauduttava kaatosateeseen kotimatkalle. Gore-tex piti hyvin kuivana yläosan, mutta farkut, kengät ja laukut suorastaan uivat vieläkin. Ihmiset olivat jääneet kahviloiden ja ravintoloiden terasseille, kynttilät paloivat. Oli jännittävää kulkea talojen reunoja pitkin. Pari kertaa jäimme porttikongiin suojaan pahimmilta salamoilta. Matka oli jännittävä ja ikimuistoinen, sillä en ole varmaan koskaan ollut tuollaisessa myrskyssä.
Perillä vankilassa alkoi henkinen vankila. Hostellin asukkaat koostuivat enimmäkseen juhlivista nuorista, jotka eivät lähteneet jatkoille eivätkä voineet kuunnella musiikkia vaan päätyivät ölisemään ja huutelemaan kilpaa. Vain aina niin ruotsalaiset varauloskäyntiopasteet loistivat. Nukahdimme otsalampun valossa ja soittimen peittäessä pahimmat äänet.
Aamulla myrskystä ei ollut tietoakaan. Aurinko paistoi ja me hyppäsimme Oskarshamnin-laivaan. Perillä isossa O:ssa marssimme turisti-infoon ja varasimme ensimmäisen vapaan huoneen hyvin hiljaisesta hotellista. Strömsö jatkuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti