Risteily Itämerellä 2/3

Hyppäsimme Idan kanssa toissapäivänä Gotlannin-lauttaan, joka vei meidät halki aurinkoisen Itämeren kauniille saarelle. Lautta oli toista maata kuin Viikkarit ja Siljat. Lepotuolissa saattoi ottaa torkut. Visby näytti jo mereltä satumaisen kauniilta ja vaikutelma osoittautui oikeaksi viimeistään seikkaillessamme kaupungin kapeilla kujilla. Joka puolella jyskyttävä tanssimusiikki tosi vähän kummeksutti.

Ensimmäiseksi yöksi olimme varanneet MittiVisby-hostellista huoneen. Kuin ihmeen kaupalla löysimme taloon, jota ei ollut merkattu mitenkään eikä meillä ollut edes paikan osoitetta. Ovesta pääsi sisään koodilla ja avaimet roikkuivat huoneessa naulassa. Respaa koko paikasta ei löytynyt.

Hostelli oli kaunis ja yksinkertaisesti sisustettu. Siivous oli ulkoistettu asukkaille. Muut asukit ramppasivat edestakaisin illalla, musiikki sentään hiljeni kymmeneltä. Matkaamisesta väsyneinä nukahdimme melkein heti, mutta yöhän kuului pari hyvinkin hysteeristä hetkeä: painajaisia ja suoraa huutoa.

Seuraavana päivänä heräsimme taas eläkeläismatkaajatyyliimme seitsemältä ja lähdimme hakemaan Idan varaamaa vuokra-autoa. Päivän agendana oli ajaa vähän maaseudulle ja katsella saaren poihjoispäätä. Saimme suunniteltua isomman auton ja sillä kelpasi ajella saaren kapeita, pittoreskeja teitä. Gotlannissa on pystyssä 96 keskiaikaista kirkkoa (niitä on ollut enemmänkin, osa on luhistunut ja osa "kadonnut"), joten noin kymmenen minuutin välein sai ihailla historiallisia rakennuksia. Tietä reunustivat jalopuut ja tunnelma oli muutenkin kuin etelässä.

Halusimme nähdä Fårön saaren, jonka erottaa pääsaaresta kapeahko suntti. Salmen yli pääsee lossilla ja lossijono muistutti Turun saariston lauttajonoja keskikesällä. Tien varrella oli kylttejä jonotusajasta ja autoihin myytiin jäätelöä. Myös ruotsalaisittain kehotettiin välttämään tyhjäkäyntiä, mikäli odotus kestäisi yli minuutin.Jonotus palkittiin ja pääsimme Fårön kauniille saarelle.

Fårö oli Gotlantia selvästi karumpi saari. Matalaa mäntymetsää oli joka puolella. Saaren nimen mukaisesti lampaita oli valtavasti, mutta enimmäkseen päkäpäät laidunsivat aidatuilla pelloilla. Siellä täällä saattoi nähdä tyypillisen olkikattoisen ladon. Ajoimme aivan saaren päähän, jossa sijaitsi komea majakka. Ei se ihan Bengtskärille vertoja vetänyt, mutta omalla tavallaan se oli kaunis. Majakkaa ympäröi kalkkikivinen, hohtavanvalkoinen ranta. Majakat ovat kiehtovia rakennuksia, tässäkin mielikuvassa lienee Tove Janssonilla lusikkansa sopassa.

Kävimme myös katsomassa raukkialuetta eli merenrantaa, jossa on paljon kalkkikivimuodostelmia. Törmäsimme myös pieneen kalastajayhteisöön, asukkeja ei vain näkynyt missään. Paluumatkalla tien katkaisi - mikä muukaan kuin - lammaslauma vaelluksellaan takaisin laitumille.

Visbyssä jouduimme vielä vaihtamaan hostellia, sillä edellisessä paikassa ei ollut tilaa kuin yhdeksi yöksi. Nyt jouduimme selliin Vandrahemmet Fängelseen. Vanhaan vankilaan tehty hostelli on ulkoa ja sisältä komea rakennus. Sellit ovat pieniä ja kalterit paikallaan. Jostain syystä tukholmalaisnuoret ovat valinneet Vankilan biletyspaikakseen. Tanssimusiikin arvoitus selvisi myös smooltoolkilla natiivin kanssa: nyt on "Stockholmsveckor" Visbyssä. Kaupunki on siis muuttunut Pohjolan Ibizaksi, jonne saapuu nuoria ja dj:tä kaikkialta. Kulttuuri- ja luontomatkaajasta kaunis vanha kaupunki ja musiikin jytke tuntuvat absurdeilta. Illalla meno jatkui hotellilla yhteentoista, sen jälkeen ilmeisesti muualla.

Kuvia luvassa myöhemmin.