Tule(n) Ruotsista kotiin

Keräsin jo terminaalissa kummeksuvia ja sääliviä katseita. Mieleni teki huutaa: ”Olen lähdössä neljäksi kuukaudeksi! Selviäisitkö itse tällä määrällä tavaraa?” Säilytin kuitenkin itsehillintäni.

”On aika jälleen kiittää ja kättä puristaa, meidät yhteen liittää vain muistojemme maa, jäi jälki sydämiin” Kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta myös muutos on tässä tapauksessa hyvä asia. Palaan kotiin Jaakon, oman valkoisen kotimme ja Helsingin Sanomien seuraan. Niitä olen kaivannut eniten. Unohtamatta sukulaisia ja ystäviä sekä niitä asioita, jotka tulen tulevan kesän aikana löytämään uudelleen. Aivan uudesta näkökulmasta.

Nukahdin tauolla kirjan päälle, joten se vähän estää sosiaalisten suhteiden syntymistä.

Vaihtoonlähtö oli hyvä päätös, olen yhä sitä mieltä. Muutamat käytännön asiat olisivat voineet mennä toisin, esimerkiksi hyväksymispäätöksen olisin halunnut saada aiemmin ja tietää selvemmin, että myös Nordplussat voivat hakea asuntoa. Tämä ekstremeasuminen saarella on ollut antoisaa ja kuluttavaa. Hyviä puolia ovat olleet ihmiskontaktit paikallisiin, hauskat kämppikset, yllätyksellisyys, luonnonläheisyys ja hyvin erilainen ympäristö kuin mihin olen tottunut. Huonoja puolia taas mm. yllätyksellisyys, pitkät koulumatkat ja varsin erilaiset asuinolosuhteet. Toisaalta tämä on oikeasti jonkun pysyvä koti ja yleiset tilat pysyvät jo sen ansiosta viihtyisinä verrattuna siihen, mitä olen kuullut muilta vaihtareilta. En oikeastaan kadu tätäkään ratkaisua.

Takki on toiminut todella hyvin pitäen tuulta ja syvähyhmää loitolla.

Lisää lunta on luvattu ja Birgitta lupasi kirjoittaa minulle kouluun poissaololapun, jos en pääsekään sinne asti. Ruokaa on nyt kaiken varalta enemmän kuin koskaan, että eiköhän täällä pärjätä.

Sisätautikurssi oli aika ”rankka” valinta vaihtoon, mutta en oikein osannut ottaa muutakaan. Täällä kurssin rakenne on niin erilainen, etten voinut suorittaa koko kurssia saati tenttiä. Yritin aluksi selvittää omaa tenttimahdollisuutta, mutta byrokratian rattaat olivat kankeita kuin lyijy ja lopulta päädyin ratkaisuun, etten tenti kurssia täällä (sillä en ole edes tehnyt koko kurssia täällä). Käyn saman kurssin uudestaan Suomessa ensi keväänä, jolloin se on seuraavaksi mahdollista. Tänä keväänä olen enimmäkseen keskittynyt ruotsin oppimiseen ja saanut pohjaa lääketieteelliselle osaamiselle, ensi keväänä olkoon tavoitteet toisin päin. Useimmilla muilla vaihtareilla oli enemmän vapaa-aikaa ja sitä minäkin kouluviikkoina kaipasin. Toisaalta juuri silloin käytin eniten kieltä. Silloin kun minulla oli oikeasti vapaata useampi viikko peräjälkeen, samaistuin Mymmeliin. ´Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä mitä haluaa.´ –Mymmeli.

Hinta-laatusuhde oli kyllä mainio, mutta Chandlerin sanoin: "I've had better".

Tykkään Göteborgista ja kulkupeleissä istuminen on mukavaa vaihtelua Turussa suhailulle, pyörällä tai kävellen. Saarella on kuitenkin joka päivä joku osuus, jonka suhaa pyöräillen tai apostolinkyydillä. Olen saanut olla omissa ajatuksissani. Silläkin on puolensa. “Usko minua: Mikään ei ole niin vaarallista kuin sisässä istuminen, silloin saa helposti kaikenlaisia aatteita.” –Hemuli Yksi syy lähteä vaihtoon oli päästä punnitsemaan omaa elämäänsä ja mitä sillä haluaa tehdä. Sen jälkeen, kun olen päättänyt hakea lääkikseen, olen kulkenut vain yhtä polkua. Tuntui hyvältä pitää pieni paussi kaikesta ja arvioida vähän myös vapaa-ajan tilannetta. Suoria vastauksia en ole vielä saanut, mutta kun taas ehdin nukkua ja jutella ihmisten kanssa, luulen vastausten olevan aivan lähellä.

Ehdoton suosikkitaloni oli tämä pieni yksinäinen punainen tupa mäen päällä. Talo ei ollut lainkaan surkealla tavalla yksinäinen vaan ennemminkin ylväästi itsenäinen.

Yhden asian olen ainakin huomannut: tykkään kirjoittaa. Ihan omaksi ilokseni, mutta myös muiden luettavaksi. Eivät nämä blogikirjoitukset aina ole olleet ihmeellisiä, mutta ne ovat huonoimmillaankin saavuttaneet niille asettamani tavoitteen: kirjata ylös, millaista on ollut olla vaihto-opiskelijana Ruotsissa ja mitä minun elämässäni on tapahtunut. Jännittävintä on ollut se, etten ole tiennyt, ketkä kaikki tätä lukevat. Olen kuullut mukavaa palautetta ja kiitos siitä. Olen lukenut aiemminkin muiden vaihtoblogeja (jopa sellaisten, joita en ole oikeastaan tuntenut) ja viihtynyt niiden seurassa. Siksi halusin tehdä omastakin vaihdostani tällaisen.

Monissa paikoissa nenän valtasi Erikeeperin tuoksu ja oslolaisten imppaajien määrästä tuli kestovitsi matkalla.

Klassinen matkailmiö tuli tutuksi: käveltiin ympäriinsä etsien sitä oikeaa ja lopulta oltiin niin väsyneitä, että mikä tahansa olisi voinut kelvata.

Ensi syksynä bloggaaminen jatkuu, mutta uusista kuvioista ja tällä kertaa yhdessä matkaseuran kanssa. Voi olla, että Keväistymisilmiökin pitää pintansa vielä vähän vaihdon jälkeenkin. Saa nähdä, miten kotiinpaluu sujuu. En tiedä, onko joku ihmetellyt blogin nimeä, mutta se tulee suoraan lukion biologian tunneilta. Keväistymisilmiö eli "Idunviritys eli vernalisaatio on viileän ilmaston kasvien ominaisuus, jonka takia ne vaativat kylmän kauden ennen kuin kukkasilmut lähtevät kehittymään. Tämä estää seuraavan kevään silmuja puhkeamasta edellissyksynä lämpimän jakson koittaessa. Kasvihuoneoloissa idunviritys täytyy joskus tehdä keinotekoisesti, jotta kasveja saataisiin kukkimaan." Wikipedia. Satuin vielä sopivasti lähtemään kevääksi pois, vaikka todellisuudessa suuri osa aikaa oli vielä talvea. Muusta symboliikasta voisi tarinoida loputtomiin. Ensimmäinen ehdotukseni blogin nimeksi oli Vadelmavenepakolainen, mutta luettuani kirjan, vasta Göteborgissa, kiitin onneani, etten valinnut sitä. En ole valmis menemään ihan niin pitkälle. Ja sitä paitsi, todellinen ruotsalainen tunnistaa suomalaisen puheesta vähintään kolmen sanan jälkeen.

Hymy nousi korviin asti – pystyin nauttimaan vauhdista.

On ollut ilo jakaa kaikkea teidän lukijoiden kanssa. Olisi hauskaa, jos jättäisit jonkun puumerkin, jos olet lukenut tätä blogia joskus. Valitse vaikka se anonyymi- tai nimi-vaihtoehto.

Vi hörs!

Seuraavana haasteena on palauttaa englanti mieleen, sillä sen aktiivinen sanavarasto on rupistunut huolestuttavasti. Kielten opiskelu on hauskaa, kun se ei ole pakonomaista pänttäämistä vaan se tulee kuin huomaamattaan.

Kuvatekstit ovat poimintoja blogista kevään varrelta.