Kaikki lähtee rullaamaan

Perjantai-illan bileet osoittautuivat väärinkäsitykseksi. Ideana olikin esitellä uusille opiskelijoille paikallisen kandiseuran toimikuntien toimintaa eikä tutustuttaa vaihtareita toisiinsa niin kuin kuvittelin. Oli kuitenkin onni, että menin paikalle, sillä sain selville, missä paikallinen Tivoli on ja toisekseen tapasin Jessican, joka on tuutorini ja kanssani samalla kurssilla (termin 6). Sain myös koordinaatit tämän päivän luisteluretkelle.
Luistelu alkoi vasta iltapäivällä, joten aamupäivän käytin lukemalla kirjoja. Oli aivan taivaallista olla tavallaan tekemättä mitään, koska ei ollut pakko. Varustauduin luisteluun varsin urheilullisin vaattein ja kun saavuin paikalle, totesin, että muut olivat valinneet farkut ja villakangastakki –linjan. Saimme lainata luistimia ja kandiseuran vaihtaritoimikunta tarjosi lystin. Samalla kysyttiin, ketkä haluavat kypärän. Kaikki muut paitsi suomalaiset viittasivat. Ruotsalaiset viittasivat innokkaimmin. Jotenkin en ole vain tullut ajatelleeksi kypärän mahdollisuutta luistellessa, vaikka suojaan pääni aina pyöräillessä (ja lasketellessa, jos mäkeen asti joskus pääsen). Ehkä pitäisi ajatella.
Ensi hetket olivat horjuvia, mutta sitten vain muutama vuosi sitten kunnolla oppimani taito tuli takaisin. Kiitokset hyvälle opettajalle, jonka ”laske takapuolta, selkä suoraksi”-kommentit lienevät tulleen jo äidinmaidossa. Luistelimme monta kierrosta ja sain kehuja luistelutaidoistani, mutta vaatimattomana suomalaisena kuittasin kaiken tietenkin sillä, ettei Suomessa ole talvisin muuta tekemistä kuin luistelu ja hiihto. (Olisi ehkä pitänyt vähän kehua peruskoulua, mainita muutama Pisa-tutkimus ja kouluruoka vielä kaupan päälle. Ensi kerralla.) Ruotsalaiset kv-tuutorit olivat mukavia ja tutustuin kolmeen muuhun suomalaiseen, jotka opiskelevat lääketiteellisessä. Muittenkin vaihtareiden kanssa vaihdoin muutaman sanan ja heitä tapaan varmasti lisää kv-toimikunnan seuraavassa aktiviteetissä eli laskiaispullien leivonnassa. Laskiaispulla on ruotsiksi semla ja siinä on täytteenä kermavaahdon lisäksi mantelimassaa. Kv-koordinaattorin mukaan Norjassa on outoa, sillä siellä pullaan laitetaan hilloa. Sanoin, että Suomi on jostain puolivälistä, sillä meillä pullaan laitetaan jompaakumpaa. Jos olisin alle 22-vuotias, pitäisin kv-toimikunnan toimintaa oman vaeltajaohjelmani Ruotsi-projektina.
Luistelun jälkeen lähdimme tuutorini kämpille nauttimaan kaakaota ja voileipiä. Me suomalaiset onnistuimme kaikki ajautumaan pienehkön huoneen samaan nurkkaan. Tutustuminen muihin jäi tällä erää vähäisemmäksi, mutta vaihdoimme kokemuksiamme Göteborgista ja tietoja siitä, mitä tulee tapahtumaan. Olin onnellinen kaikista tiedonmurusista, jotka sain kerättyä, sillä tällä hetkellä netittömän on vaikea tarkistaa sähköposteja ja etsiä tietoa tulevasta. Porukka vaikuttaa kivalta ja meitä on kaksi lääkisläistä Turusta ja kaksi farmasiaa opiskelevaa Helsingistä.
Nyt rentoudun kämpillä katselemalla Teho-osastoa ja parantelemalla flunssanpoikasta, jotta jaksan kohdata ensi viikon haasteet. Huomenna ajattelin vielä kerran etsiä langatonta nettiä ja vierailla Världskulturmuseetissa, jossa on menossa Bollywood-näyttely. Museoon on ilmainen sisäänpääsy ja se on kävelymatkan päässä, täydellistä!