Skärgårdsmedicin och kultur

Koulunkäynti on näyttänyt nyt todellisen luonteensa. Lähes joka päivä on 7 tuntia opetusta (joista tunti on varattu lounaalle). Siihen matkat ja ruotsinkurssi päälle, joten olen ollut aika väsynyt. Nukahdin tauolla kirjan päälle, joten se vähän estää sosiaalisten suhteiden syntymistä. Kurssitoverit kyllä kyselevät, olenko uusi ja tulevat esittäytymään. Osaan jo aika hyvin murteesta huolimatta arvata, mitä minulta kysytään ja vastata sen mukaisesti.

Luennoilla perässäpysymistä avittavat tiedekunnan puolesta jaetut monisteet luentodioista. Ei tarvitse kirjoittaa koko diaa ja ehtii välillä tarkistamaan sanoja sanakirjasta. Huikeimman suorituksen tähän mennessä monisteiden suhteen on tehnyt keuhkotautien ja allergologian oppiaine: saimme kokonaiset kansiot täynnä lung/allergologi-asiaa. Papereita voi selailla, jos ei ymmärrä luennoitsijan murretta lainkaan. Onneksi lääketieteelliset sanat ovat usein universaaleja, joten pysyy kärryillä edes aiheesta.

Tiistai-iltana järjestettiin pääsykoe keskitason ruotsinkurssille. Tulijoita lieni enemmän kuin tilaa tai viitseliäisyyttä tarkastaa loppukoetta. Pitkien koulupäivien ja aikaisten herätysten jälkeen olin aika väsynyt, joten olin lähellä menettää hermoni, kun kokeesta paljastui viimeinen tehtävä - 100-150 sanaa aiheesta "miten olen kokenut vaihto-opiskelun Ruotsissa" tjv. Kirjoitin nopeasti jotain yleistä lätinää ja lähdin ensimmäisenä tentistä tuulettamaan päätäni. Ilmeisesti aine oli kelvollinen, sillä tänään sain hyväksymisviestin. Ihmettelen vieläkin kurssin tiukkuutta. Ensin pääsykoe, joka oli kuin lääkiksen pääsykoe konsanaan, piti istua tietyillä paikoilla ja jättää tavarat reunalle. Sisäänpääsyviestissä luki, että opettajalta voi ostaa materiaalin, joka maksaa 350 kruunua (35 euroa). Lopuksi on vielä tiedossa lopputentti. Ehkä tämä kaikki on sen 7,5 opintopisteen arvoista.

Styrsö Skäret, väärä paikka, josta ajauduin seikkailuun

Asun nyt Styrsö-saarella, joka on osa Göteborgin läntistä saaristoa. Kaupunkiin täältä kuljetaan laivalla ja matka muistuttaa vähän Suomenlinnaan menoa, matkalippuna toimii Göteborgin kaupungin matkakortti. Matka mantereelle kestää 20 minuuttia. Siitä eteenpäin jatketaan ratikalla. Matka sujuu mukavasti omissa aatoksissa tai lukien kirjaa. Jääpeitteen vuoksi lähin laituri on suljettu, mutta saan lainata vuokranantajan pyörää, joten matka sujuu joutuisasti. Saarella ei ole kuin muutama oikea auto ja paljon sähköautoja, jotka näyttävät golf-kärryiltä. Jokunen pappamopokin pörhältää aina välillä ohi.

Matkustin keskiviikkona väsyneenä laivalla väärälle laiturille ja soitin vuokranantajalleni, Birgitalle, jotta saisin ohjeita. Tulkitsin neuvot väärin ja lähdin kävelemään sillan yli, enkä sillanpäädyn vierestä. Kävelin puolisen tuntia samannäköisiä katuja, joissa kaikki talot muistuttavat toisiaan. Päässäni alkoi raksuttaa, kun näin kyltin "Donsö BK". Olin tullut kokonaan väärälle saarelle. Onneksi näppäränä tyttönä kävelin rantaa kohden ja kysyin lähimmältä vastaantulijalta, mistä löytyisi venelaituri. Pääsin siis saarikierroksen jälkeen laivalla oikealle saarelle. Veneessä katselin karttaa ja hahmotin saarten maantiedettä taas paremmin. Toinen takapakki sattui tänään, kun tulin koulusta takaisin saarelle. Olin lukinnut pyörän aamulla, mutta en saanut sit millään auki. Oli pakko kävellä kotiin. Että sapetti, varsinkin kun lounaasta oli jo aikaa. Nyt ajattelin lähteä hakemaan pyörää kuumavesipullollisen kanssa. Iltalenkki onkin ihan hyvä ajatus.