Nyt mä olen muotitietoinen

Keväistymisilmiö pysyy trendien aallonharjalla ja omistaa yhden blogitekstin talvimuodille. Suomessahan ollaan aina auttamattomasti vähän jäljessä mannermaisesta kehityksestä. Syynä tähän lienee perifeerinen sijainti eurooppalaisessa mittakaavassa. Näin tietoyhteiskunta-aikana voin siis olla osana trendien nopeaa siirtymistä paikasta toiseen välittämällä kokemuksiani Etelästä.

Päästessäni vaihto-opiskeljiaksi Göteborgiin olin kuvitellut saapuvani etelään, lämpimään. Kuinka väärässä olinkaan. Harvinaisen viileä talvi on koetellut koko Eurooppaa eikä Göteborg ole jäänyt siitä paitsi. Meren läheisyys ja Pohjanmereltä puhaltava tuuli tekevät ilmasta vielä kaksinverroin raaemman. Illuusioni lämpimästä eteläisestä vaihtokaupungista oli saanut minut jättämään untuvavaatteet kotiin. Niitä tuli ikävä, kun elohopea alkoi laskea alle kymmenen.

Olen tutustunut nyt paikalliseen pukeutumiseen noin viikon. Perusgöteborgilainen pukee ylleen mahdollisimman lämpimän untuvatakin. Malli on todennäköisesti Canada Goose tai yllätys, yllätys Muhku (Fjällräven Expedition). Karvareunus on kova juttu hupussa. Vaikka takki muhkeudessaan tekee käyttäjänsä lähes muodottomaksi, tyylikkyys korvataan housuilla (lue: trikoot) ja vaikkapa turkishatulla tai lötköttävällä pipolla (jätetään tupsut pois, ne lienevät menneen talven lumia). Keskustassa etenkin lauantai-iltana on valloillaan myös hatuton muoti säästä riippumatta.

Miesten pukeutumisessa on takkien suhteen samanlainen linja kuin naisilla eli mitä paksumpi, sen parempi. Toinen vaihtoehto on takki, jonka helma on takaa pidempi kuin edestä. Pillimalliset farkut työnnetään kenkiin sisään ja kenkien varsikin saa olla nilkkapituista pidempi. Kenkiin kuuluvat ehdottomasti suipot kärjet. Asusteeksi sopivat lastenrattaat ja toinen isyyslomalla oleva kaveri. Silmälasit ovat mieluusti mallia Clark Kent.

Aluksi pärjäsin hyvin villakangastakissa, mutta loppuviikkoa kohden lämpömittari vajosi yhä alemmas ja päätin kokeilla onneani takkirintamalla. Marssin perjantaina koulun jälkeen Punaisen ristin kirpputorille katsastamaan toppatakkitilannetta. Ja siellähän se oli, parkamallinen untuvatakki. Vihertävän Everest-merkkisen takin kunto oli erittäin hyvä ja kokokin oli sattumalta juuri sopiva. Hinta ei päätä huimannut, joten päädyin ostamaan takin. Karvareunus puuttui, mutta en minä nyt niin muodikas olisi halunnutkaan olla (paitsi jos kyseessä olisi ollut kojootin karva). Takki on toiminut todella hyvin pitäen tuulta ja syvähyhmää loitolla.

Perusvarustus