Kotona(kin) on hyvä olla

Kotona sateisena päivänä.

Vaihto ja blogi sen myötä ovat jääneet taakse, mutta eivät kuitenkaan ole aivan unohtuneet. Olen ollut kotona tasan neljä viikkoa ja töissäkin kohta melkein yhtä kauan. Ajatukseni ovat olleet kotona siitä hetkestä, kun rantauduimme Hannan kanssa Suomeen.


Vaihtoaika tuntuu jo aika kaukaiselta tiiviin työnteon vuoksi. Jokin on kuitenkin muuttunut. Tuntuu, että näen elämän Turussa uudelta kantilta. Eikä vain uusien silmälasien ansiosta. Töissä on ollut kivaa enkä ole ollut kertaakaan myöhässä. Olen herännyt ennen kuutta aamuvuoroon eikä minulla ole kertaakaan ollut paha olo. Jotain on tapahtunut - tunnen oloni seesteiseksi. Sisäistä rauhaa ei ole järkyttänyt edes hitaasti mateleva yövuoro saati herääminen aamuvuoroon ennen kuutta. Ei edes minulle niin tutut myrskyt vesilasissa.


Matkalla mummolaan bongattua

Mitä on ehtinyt tapahtua neljässä viikossa:

- Olen lukenut Hesaria joka päivä aamuteellä. Siihen rutiiniin en koskaan kyllästy.
- Kävin kampaajalla kokemassa epäonnistumisen, mutta olen suhtautunut siihen rauhallisesti. Pitäisi varata uusi aika.
- Vierailimme Maailma kylässä -festareilla. Löysin sieltä omanhenkiseni festivaalin.
- Hankin uudet silmälasit. Nyt näkee.
- Kävin katsomassa Sinkkuelämää kakkosen ja viihdyin hömppäleffassa, joka oli aavistuksen parempin kuin odotin - odotukset eivät olleet turhan korkealla. Eturivissä istuminen rasitti niskaa, mutta oli sen arvoista, sillä seuraa meille pitivät kovaääniset teinikommentaattorit.
- Kävin kääntymässä Välke-kesäleirillä, jossa järjestimme leirikasteen ja esiinnyimme metsäneläiminä.
- Lähdin spontaanisti mökille Karkkuun. Paistoin lettuja, luin dekkaria ja kävimme Herra Hakkaraisen talossa Vammalassa. Aivan parasta! Sateen katselu ikkunasta on rauhoittavaa.
- Olen tarkastellut Turkua eri kulmista. Raunistulan siilot ovat tuhoutumassa, feissareiden takia väistelen kävelykatua ja Linnankadun alkupää on eläväinen uudistumisen jälkeen. Ei täällä niin rumaa kesällä olekaan, vähän vain.

Terveisin Verna

Ps. Kiitos kommenteistanne edelliseen kirjoitukseen! Niitä on ollut mukavaa lukea, kuten myös kuulla suullisesti yllättävistäkin lukijoista. Saa myöhemminkin kirjoittaa, jos siltä tuntuu. Minäkin kirjoittelen myöhemmin, jos siltä tuntuu. Nyt ainakin tuntuu hyvältä.